maanantai 23. marraskuuta 2015

"Itkin ja häpesin sitä, etten osannut imettää" Iltalehti

Imetystä käsitellään äitiysneuvolan määräaikaistarkastusten yhteydessä ajan sallimissa puitteissa. Varsinainen "oppitunti" imetyksestä tulee vasta perhevalmennuksessa raskauden loppupuolella, mikä mielestäni on aivan liian myöhään. Vanhempien huomio on jo kohdentunut itse synnytykseen, kivunlievityskeinoihin ja kenties kokonaiskuvaan mitä se elämä pienen vauvan kanssa on. 

Miten ihanteellista olisikaan aikaistaa perhevalmennuksen imetysaihetta, jotta sitä ehtisi käsitellä paremmin äitiysneuvolakäynneillä raskauden edetessä. Vaan millä muotoa vanhemmista saataisiin koppi siinä vaiheessa kun synnyttänyt äiti kotiutuu noin kolmantena päivänä synnytyksestä ja välissä voi olla useitakin päiviä ennen kuin hän tapaa neuvolan terveydenhoitajan?

Ensipäivinä imetysongelmia aiheuttavat rintojen turvotus, maidonnousu ja niiden myötä vauvan huono imuote, jolloin rinnanpäät menevät rikki ja imetys sattuu. Tai vaihtoehtoisesti vauva on kotiutunut lisämaidon kera ja kuluu päiviä, ennen kuin lisämaitoja päästään purkamaan.

"Koulutuskoordinaattori Niina Mäkinen Imetyksen tuki ry:stä sanoo, että kyse on isosta ongelmasta. Yhdistykseen tulee vuosittain 13 000 vertaistukipyyntöä.
- Monet äidit valittavat huonosta imetysohjauksesta, pettyvät, turhautuvat ja pahimmassa tapauksessa luopuvat koko imetyksestä.
- Ongelma ei johdu lastenneuvoloiden terveydenhoitajien halusta hankkia imetysohjaajakoulutusta, vaan kyse on usein resurssien niukkuudesta." 

Lue lisää http://www.iltalehti.fi/perhe/2015112020535486_pr.shtml

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Keskosen imetys


Keskosella tarkoitetaan lasta, joka on syntynyt ennen kuin 37 raskausviikkoa on täyttynyt tai lasta, joka painaa alle 2500g. Vauva voidaan luokitella painon mukaan vielä pieneen syntymäpainoon (1000–2499 g) tai hyvin pieneen syntymäpainoon (alle 500 g–999 g). Alle 1500g painoista lasta kutsutaan pikkukeskoseksi. Suomessa noin 4% lapsista syntyy keskosina.

  • 17. marraskuuta vietettiin Keskoslasten päivää, joka on omistettu kaikille, jotka ovat syntyneet joko liian aikaisin tai liian pieninä. Keskoslasten päivän on lanseerannut EFCNI (The European Foundation for the Care of Newborn Infants). (Keskoslasten päivä)

Ennenaikaisesti syntyneen lapsen riskeinä ovat mm. kypsymättömät keuhkot (tätä varten ennenaikaisesti synnyttävälle äidille annetaan kortikosteroidia, joka valmistelee lasta kohdun ulkopuoleiseen elämään), sekä infektioherkkyys. Pienellä vauvalla lämmönsäätely on heikkoa ja hän tarvitsee tarkkailua, jolloin syntymän jälkeen lasta hoidetaan joko keskoskaapissa, lämpöisellä avopöydällä tai hyväkuntoinen lapsi voi päästä vierihoitoonkin. Lapsen ollessa hoidettavana valvonta- tai teho-osastolla, vanhemmille voi tulla helposti tunne että lapsi ei ole heidän vaan sairaalan. Perhehoitotyön lähtökohdat ovat siinä, että vanhemmat pääsevät osallistumaan lapsen hoitoon ja heitä arvostetaan lapsensa asiantuntijoina, siksi onkin tärkeää, että vanhemmat mahdollisuuksien mukaan pääsevät ja saavat viettää aikaa lapsensa luona. 

Lapsen ikää lasketaan kahdella tavalla. On korjattu ikä joka katsotaan lasketusta ajasta, sekä kalenteri-ikä mikä lasketaan lapsen syntymäpäivästä. Eli kuukautta etuajassa syntynyt lapsi olisi kalenteri-iältään esim. 3kk, mutta korjatulta iältään 2kk. Alkuun lapsen kasvua seurataan korjatun (pienemmän) iän mukaan, pikkukeskosilla tätä jatketaan 2 vuoden ikään saakka. Isompia ja liki täysiaikaisina syntyneitä voidaan seurata ja arvioida kalenteri-iän puitteissa.

Keskosen imetys

Keskosta voi imettää, aina tämä ei ole heti mahdollista, mutta tärkeää olisi tukea ja ohjata äitiä lypsämään maitoa lapselleen. Jokainen pisara on kallisarvoinen. Sairaalassa äidille ohjataan käsinlypsy, sekä myös pumpun käyttö. Ennenaikaisesti syntyneen lapsen äidinmaitoa täydennetään ravintolisällä kasvun tukemiseksi. Ihmeellistä kuitenkin on, että keskosten äidit tuottavat aivan omanlaista, juuri omalle lapselle tarkoitettua maitoa, mikä poikkeaa täysiaikaisena syntyneen lapsen äidinmaidosta. Pienten keskosten ravitsemus toteutuu nenämahaletkun kautta, ruokailu on kelloon sidonnaista lapsentahtisen sijaan, lääkäri on voinut myös määrätä kuinka paljon lapsen on saatava maitoa tietyssä ajassa. Kaikki tämä puretaan myöhemmin varmistetun lapsentahtisen imetyksen kautta (se mitä lapsi ei jaksa rinnasta syödä, annetaan tavoitemäärästä uupuva maitomäärä muilla keinoin lapselle määritetyn aikajakson jälkeen), jonka jälkeen lapsi pääsee siirtymään lapsentahtiseen ruokailuun. Tässä kohdin mainitsen, että osa lapsista jatkaa pullosta syöden tai osittaisimetyksellä.

Siinä missä olen aikaisemmin ajatellut pulloruokailun tai rintakumin ja tutin käytön imetystä vaarantavina tekijöinä, keskosen kohdalla nämä eivät päde. Tällöin prioriteetti ykkönen on pitää lapsi hengissä ja saada hänet kasvamaan. Mikäli lapsi ei tahdo saada rinnasta otetta, tilannetta voidaan korjata rintakumin avulla, tutti puolestaan tuo lohtua lapselle ja toimii mm. yhtenä kivunlievitysmenetelmänä. 

Pientä keskostakin on tärkeä pitää hänen vointinsa salliessa ihokontaktissa, tässä tapauksessa sitä kutsutaan kenguruhoidoksi. Siiinä painottuvat hoidon suunnitelmallisuus ja säännöllisyys. Yhtälailla kuin täysiaikaisen lapsen kohdalla, kenguruhoito edistää imetystä; se lisää lapsen haluja imeä ja ihokontakti toimii myös kivunlievitysmenetelmänä, jolloin lapsen vitaalit tasaantuvat ja itkuisuus vähenee. Kenguruhoito vaikuttaa positiivisesti äidin maidoneritykseen, sekä lapsen ottaessa enemmän ravintoa suun kautta, riski sairastua nekrotisoivaan enterokoliittiin (NEC) pienenee. Kenguruhoidossa lapsen ja vanhemman ympärille laitetaan tukisidos, jolloin vanhemman on myös mahdollista liikkua osastolla. Kenguruhoidon tarkoituksena ei kuitenkaan ole se, että lapsi seurustelisi vanhemman kanssa vaan, että hän voisi nukkua vanhemman iholla. Kenguruhoito tarjoaa lapselle emotionaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä kokemuksia.
Lähteet:
Mäkelä, H., Vilppunen, M. & Drocila, M. 2011. Keskosen lääkkeetön kivunhoito. Savonia-AMK. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/37988/vilppunen_mari.PDF?sequence=1