maanantai 23. marraskuuta 2015

"Itkin ja häpesin sitä, etten osannut imettää" Iltalehti

Imetystä käsitellään äitiysneuvolan määräaikaistarkastusten yhteydessä ajan sallimissa puitteissa. Varsinainen "oppitunti" imetyksestä tulee vasta perhevalmennuksessa raskauden loppupuolella, mikä mielestäni on aivan liian myöhään. Vanhempien huomio on jo kohdentunut itse synnytykseen, kivunlievityskeinoihin ja kenties kokonaiskuvaan mitä se elämä pienen vauvan kanssa on. 

Miten ihanteellista olisikaan aikaistaa perhevalmennuksen imetysaihetta, jotta sitä ehtisi käsitellä paremmin äitiysneuvolakäynneillä raskauden edetessä. Vaan millä muotoa vanhemmista saataisiin koppi siinä vaiheessa kun synnyttänyt äiti kotiutuu noin kolmantena päivänä synnytyksestä ja välissä voi olla useitakin päiviä ennen kuin hän tapaa neuvolan terveydenhoitajan?

Ensipäivinä imetysongelmia aiheuttavat rintojen turvotus, maidonnousu ja niiden myötä vauvan huono imuote, jolloin rinnanpäät menevät rikki ja imetys sattuu. Tai vaihtoehtoisesti vauva on kotiutunut lisämaidon kera ja kuluu päiviä, ennen kuin lisämaitoja päästään purkamaan.

"Koulutuskoordinaattori Niina Mäkinen Imetyksen tuki ry:stä sanoo, että kyse on isosta ongelmasta. Yhdistykseen tulee vuosittain 13 000 vertaistukipyyntöä.
- Monet äidit valittavat huonosta imetysohjauksesta, pettyvät, turhautuvat ja pahimmassa tapauksessa luopuvat koko imetyksestä.
- Ongelma ei johdu lastenneuvoloiden terveydenhoitajien halusta hankkia imetysohjaajakoulutusta, vaan kyse on usein resurssien niukkuudesta." 

Lue lisää http://www.iltalehti.fi/perhe/2015112020535486_pr.shtml

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Keskosen imetys


Keskosella tarkoitetaan lasta, joka on syntynyt ennen kuin 37 raskausviikkoa on täyttynyt tai lasta, joka painaa alle 2500g. Vauva voidaan luokitella painon mukaan vielä pieneen syntymäpainoon (1000–2499 g) tai hyvin pieneen syntymäpainoon (alle 500 g–999 g). Alle 1500g painoista lasta kutsutaan pikkukeskoseksi. Suomessa noin 4% lapsista syntyy keskosina.

  • 17. marraskuuta vietettiin Keskoslasten päivää, joka on omistettu kaikille, jotka ovat syntyneet joko liian aikaisin tai liian pieninä. Keskoslasten päivän on lanseerannut EFCNI (The European Foundation for the Care of Newborn Infants). (Keskoslasten päivä)

Ennenaikaisesti syntyneen lapsen riskeinä ovat mm. kypsymättömät keuhkot (tätä varten ennenaikaisesti synnyttävälle äidille annetaan kortikosteroidia, joka valmistelee lasta kohdun ulkopuoleiseen elämään), sekä infektioherkkyys. Pienellä vauvalla lämmönsäätely on heikkoa ja hän tarvitsee tarkkailua, jolloin syntymän jälkeen lasta hoidetaan joko keskoskaapissa, lämpöisellä avopöydällä tai hyväkuntoinen lapsi voi päästä vierihoitoonkin. Lapsen ollessa hoidettavana valvonta- tai teho-osastolla, vanhemmille voi tulla helposti tunne että lapsi ei ole heidän vaan sairaalan. Perhehoitotyön lähtökohdat ovat siinä, että vanhemmat pääsevät osallistumaan lapsen hoitoon ja heitä arvostetaan lapsensa asiantuntijoina, siksi onkin tärkeää, että vanhemmat mahdollisuuksien mukaan pääsevät ja saavat viettää aikaa lapsensa luona. 

Lapsen ikää lasketaan kahdella tavalla. On korjattu ikä joka katsotaan lasketusta ajasta, sekä kalenteri-ikä mikä lasketaan lapsen syntymäpäivästä. Eli kuukautta etuajassa syntynyt lapsi olisi kalenteri-iältään esim. 3kk, mutta korjatulta iältään 2kk. Alkuun lapsen kasvua seurataan korjatun (pienemmän) iän mukaan, pikkukeskosilla tätä jatketaan 2 vuoden ikään saakka. Isompia ja liki täysiaikaisina syntyneitä voidaan seurata ja arvioida kalenteri-iän puitteissa.

Keskosen imetys

Keskosta voi imettää, aina tämä ei ole heti mahdollista, mutta tärkeää olisi tukea ja ohjata äitiä lypsämään maitoa lapselleen. Jokainen pisara on kallisarvoinen. Sairaalassa äidille ohjataan käsinlypsy, sekä myös pumpun käyttö. Ennenaikaisesti syntyneen lapsen äidinmaitoa täydennetään ravintolisällä kasvun tukemiseksi. Ihmeellistä kuitenkin on, että keskosten äidit tuottavat aivan omanlaista, juuri omalle lapselle tarkoitettua maitoa, mikä poikkeaa täysiaikaisena syntyneen lapsen äidinmaidosta. Pienten keskosten ravitsemus toteutuu nenämahaletkun kautta, ruokailu on kelloon sidonnaista lapsentahtisen sijaan, lääkäri on voinut myös määrätä kuinka paljon lapsen on saatava maitoa tietyssä ajassa. Kaikki tämä puretaan myöhemmin varmistetun lapsentahtisen imetyksen kautta (se mitä lapsi ei jaksa rinnasta syödä, annetaan tavoitemäärästä uupuva maitomäärä muilla keinoin lapselle määritetyn aikajakson jälkeen), jonka jälkeen lapsi pääsee siirtymään lapsentahtiseen ruokailuun. Tässä kohdin mainitsen, että osa lapsista jatkaa pullosta syöden tai osittaisimetyksellä.

Siinä missä olen aikaisemmin ajatellut pulloruokailun tai rintakumin ja tutin käytön imetystä vaarantavina tekijöinä, keskosen kohdalla nämä eivät päde. Tällöin prioriteetti ykkönen on pitää lapsi hengissä ja saada hänet kasvamaan. Mikäli lapsi ei tahdo saada rinnasta otetta, tilannetta voidaan korjata rintakumin avulla, tutti puolestaan tuo lohtua lapselle ja toimii mm. yhtenä kivunlievitysmenetelmänä. 

Pientä keskostakin on tärkeä pitää hänen vointinsa salliessa ihokontaktissa, tässä tapauksessa sitä kutsutaan kenguruhoidoksi. Siiinä painottuvat hoidon suunnitelmallisuus ja säännöllisyys. Yhtälailla kuin täysiaikaisen lapsen kohdalla, kenguruhoito edistää imetystä; se lisää lapsen haluja imeä ja ihokontakti toimii myös kivunlievitysmenetelmänä, jolloin lapsen vitaalit tasaantuvat ja itkuisuus vähenee. Kenguruhoito vaikuttaa positiivisesti äidin maidoneritykseen, sekä lapsen ottaessa enemmän ravintoa suun kautta, riski sairastua nekrotisoivaan enterokoliittiin (NEC) pienenee. Kenguruhoidossa lapsen ja vanhemman ympärille laitetaan tukisidos, jolloin vanhemman on myös mahdollista liikkua osastolla. Kenguruhoidon tarkoituksena ei kuitenkaan ole se, että lapsi seurustelisi vanhemman kanssa vaan, että hän voisi nukkua vanhemman iholla. Kenguruhoito tarjoaa lapselle emotionaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä kokemuksia.
Lähteet:
Mäkelä, H., Vilppunen, M. & Drocila, M. 2011. Keskosen lääkkeetön kivunhoito. Savonia-AMK. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/37988/vilppunen_mari.PDF?sequence=1


lauantai 24. lokakuuta 2015

Sitä ei kannata korjata, mikä ei ole rikki


Hyvin sujuvaan imetykseen on turha sekaantua, menneiltä vuosikymmeniltä olemme oppineet paljon kuinka mm. imetyskertojen kellottaminen ja perusteettomien lisäruokien anto imetyksen ensipäivinä vaikuttivat imetyksen käynnistymiseen, sujumiseen ja kestoon. 

perjantai 23. lokakuuta 2015

Osittaisimettäjän aarreaitta



Otsikko varmasti kuvaakin tätä kirjoitusta, kirjoituksessa on paikoin sisäisiä linkkejä blogin aikaisempiin teksteihin missä on lisää tietoa käytetystä termistä tai menetelmästä. Käsiteltäviä aiheita ovat: 

1. Täysimetys ei tarkoita täydellistä imetystä
2. Osittaisimetyksen määritelmä
2a. Osittaisimetys käytännnössä
2b. Miksi osittaisimetyksestä kannustetaan täysimetykseen
3. Maidonmuodostumisen perusteet
4. Lisämaitojen purkaminen
4a. Imetyksen tehostaminen
4b. Imetyksen turvamerkit 
5. Mitä jos lapsi ei tartu rintaan
5a. Äiti "huvituttina"?
6. Vauvantahtinen pulloruokinta
6a. Lapsen stressinmerkit
7. Imetetyn vauvan maidontarve. 
Punaisella kursivoituna ovat myös isien osuudet jos joku niitä haluaa bongailla nopeasti.

1. Täysimetys ei tarkoita täydellistä imetystä

 

Täysimetykselle on lukuisia määritelmiä, tiukin (WHO) sanoo että vauva on täysimetetty vain jos hän saa rintamaitoa suoraan rinnasta, edes lypsetty ja toisella tavalla tarjottu äidinmaito ei enää sovi tuohon määritelmään (tarvittavat vitamiinit ja lääkkeet sallitaan). Toisinaan harvakseltaan tarjottu vesitilkka ei pilaa vielä täysimetetyn statusta (nykysuosituksissa täysimetetty vauva ei tarvitse vettä joka vie suotta maidolta tilaa). Nämä ovat kuitenkin tutkimuksiin käytettyjä määritelmiä ja siksi niin tiukkoja, että tulokset voisivat muuttua yhdestäkin annoksesta korviketta tai muuta ravintoa ja tutkimuksille oleellista on, että se voidaan toistaa ja turhat muuttujat on eliminoitu jotta tulokset ja tutkimusmenetelmät olisivat luotettavat. 

Arjessa vauva on täysimetetty kun hän on pelkällä rintamaidolla D-vitamiinin kanssa (ja tietenkin jos lapsella on omia lääkityksiä, ne eivät vaikuta asiaan). Vauva voi olla ensimmäiset viikot osittaisimetetty korvikelisän kera kunnes lisämaidosta on päästy eroon. Jos sairaalassa tai neuvolassa raportoisin ko. vauvasta, kertoisin että ”hän on ollut kaksiviikkoisesta asti täysimetetty", kaveripiireissä mielestäni riittää vallan mainiosti "vauva on täysimetetty", arjessa emme ole tilitysvelvollisia muille vaikka siltä välillä voisikin tuntua. 

Tukiäitinä ajattelen Imetyksen tuen tavoin, sairaalassa saadut korvikelisät tai satunnaisesti kotona saatu korvike ei vie täysimetyksen statusta, mutta terveydenhuollon näkökulmasta minulle olisi erittäin tärkeää tietoa jos lapsi saa muutakin (edes satunnaisesti) kuin äidinmaitoa (esim. allergiat, vatsavaivat, vauvan itkuisuus yms. ovat helpompia selvittää kun tietää mitä vauva on ehtinyt maistamaan).

Rintamaitoa (omaa tai luovutettua) voidaan tarjota lapselle monin keinoin; apuna voivat olla imetysapulaite, sormiruokinta (maitoa tarjoava katetriletku sormessa mitä lapsi imee), kupista hörpyttäen, lusikalla tai ruiskulla tarjoten tai pulloruokkien.


2. Osittaisimetys – mitä se on?

 

Osittaisimetetty lapsi saa muutakin ravintoa kuin pelkkää äidinmaitoa. Eli korviketta tai kiinteitä ruokia. Ja tässä pätee myös se, että jos lapsi on saanut ensimmäisen maisteluannoksen, hän on aloittanut kiinteät. Toisinaan kuulen että vanhempia on ohjattu siten ettei se lusikallinen päärynäsosetta päivässä vielä tarkoita että olisi aloittanut kiinteät, mutta niin se vain on.

Voidaan varmasti vain veikata kuinka monen lapsi aloittaa kiinteät ruoat lattialla ryömiessään, kun hän nappaa vanhempaansa nopeammin lattialle pudonneen kurkunpalasen.

Osittaisimetyksen ohella törmään jatkuvasti siihen, että äidit voivat kokea etteivät he edes imetä, he ovat harmaalla alueella, jossain välimuodossa, mutta johan se nimessäkin tulee esille, se on yksi imetyksen muoto. Ja viimeistään siellä puolen vuoden iässä jokaisesta lapsesta tulee osittaisimetettyjä vaikka olisivatkin siihen asti olleet täysimetettyjä. Ajattelen että ensimmäisen puolen vuoden polut voivat olla mitä erilaisimpia; yksi täysimettää, yksi osittainimettää, yksi tarjoaa korviketta. Puolen vuoden jälkeen nuo eri reittejä kulkeneet polut yhtenevät; viimeistään silloin jokaisella on aika tutustua kiinteisiin omaan tahtiin. 

2a. Osittaisimetys käytännössä


Ja mitä osittaisimetys käytännössä voi tarkoittaa? Monille varmasti on tuttu kuvio; imetät lasta, annat lisämaitoa, lapsen nukkuessa lypsät maitoa jonka pakastat, tarjoat pullosta, peset pulloja, pullontutteja, ihmettelet miksi lapsi kääntää pään pois rinnalta, imee ehkä hetken ja aloittaa huutamisen pää punaisena. 

Kun taas annat pulloa, vauva hotkaisee maidon ja nukahtaa. Fiilikset ovat sitä luokkaa ettei omasta maidosta ole mihinkään ja pullosta tarjottu korvike tai rintamaito on se juttu. Kaupungille lähtiessä mietit uskallatko imettää julkisesti, mitä jos vauvan raivo iskee keskellä kahvilaa? Miten pidän pullomaidon lämpimänä, missä sitä voi lämmittää? Entä ne sivustaseuraajien katseet, arvostelevatko he vauvalle tarjottua maitopulloa? Ei ole ihme, että tällainen tai edes osa tästä rumbasta uuvuttaa ja vaatii perheeltä extravoimavaroja jotta osittaisimetys saadaan ylläpidettyä tai siitä siirryttyä kokonaan rinnalle. Moni ikävä kyllä kokee tämän osalta imetyspettymyksen.

Tämän ohella korjaisin jo ylläolevasta muutamia asioita jotka perustuvat väärinkäsityksiin.
Kun vauva nukahtaa korvikepullon jälkeen ja nukkuu tuntitolkulla, mieti ehtikö vauva itkemään ennen ruokailua? Söikö vauva ahnaan oloisesti? Nämä ovat tekijöitä jotka uuvuttavat vauvan ja siksi hän nukahtaa. 
Se miksi vauva nukkuu pidemmän ajan kuin rintamaidon jälkeen johtuu siitä, että äidinmaidon proteiinin hera-kaseiini-pistoisuus on 60% - 40%. Lehmänmaidossa vastaavat lukemat ovat 20% - 80%. Heraproteiini tekee maidosta hyvinsulavaa, kaseiini taas tekee maidon valkoisen värin, miksi lehmänmaito on äidinmaitoa valkoisempaa ja minkä vuoksi lehmänmaitopohjainen korvike sulaa hitaammin kuin äidinmaito. 
Hetkessä maitopullon hörpännyt lapsi on helposti voinut syödä liikaa ja korvikkeen sulaminen vie pidemmän ajan, jolloin helposti käy niin että jos seuraavana olisi imetyksen vuoro, imetystauko venähtää aiottua pidemmäksi.

Keskityn nyt osittaisimetyksessä erityisesti yhdistelmään imetys + korvikepullo.

Nykyiset suositukset ohjaavat, että vauvalle annetaan ensin tilkka lisämaitoa ja sen jälkeen imetetään. Tällöin vauva yhdistää kylläisyydentunteen rintaan eikä tuttipulloon, kun pahin nälkä on hoidettu pullolla jolloin lapsi jaksaa paremmin syödä hitaammin heruvaa rintaa. Paljonko lisämaitoa pitäisi ensin antaa löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta, Imetyksen tuki Ry:n sivuilla ohjataan että jos vauva nukahtaa pullolle ennen kuin pääsee rinnalle, tarjoa seuraavalla kerralla 15ml vähemmän maitoa alkuun. Mikäli taas käy niin että vauva jää imetyksen jälkeen nälkäiseksi ja tarvitsee tilkan pullosta, lisää aloitusmaitoon 15ml.


2b. Miksi osittaisimetyksestä kannustetaan täysimetykseen?

 

Tukipuolella kun tukea ja neuvoa pyydetään, tämä on monen tukiäidin ensimmäinen olettamus, että äiti haluaa lisätä rintamaidon määrää ja vähentää korviketta. Terveydenhuollon puolella ylläolevan lisäksi painotetaan kansanterveydellistä näkökulmaa ja toiminnan tulisi tukeutua suosituksiin, eli imetystä on tuettava. Yksilön kannalta tietenkin valinnat ovat hänen omansa, mutta terveydenhoitajan tehtävä on edistää terveyttä ja tiedetään, että äidinmaidon myötä lapsi saa monia etuja ja imetys suojaa myös äitiä. 

Se miksi ajatellaan että halutaan eroon pullosta ovat sen tuomat jatkuvat riskit sille, että imetys päättyy ennen aikojaan. Riskihetkiä ovat mm. vauvan tiheänimun kaudet, annetaanko siinä lisää lisämaitoa vai rintaa. Vauvan rinnalta kieltäytymiset ja raivoamiset (rinta ja pullo tarjoaa eri tavoin maitoa ja toinen niistä miellyttää lasta enemmän, vauva on voinut säikähtää jotain tilannetta esim. kovaa ääntä ja siksi kieltäytyy rinnalta), puhumattakaan siitä, että äiti usein kyseenalaistaa kaiken aikaa oman kykynsä imettää lasta; riittääkö maito, miksi lapsi nyt itkee, pitäisikö antaa lisämaitoa? Jokainen pieni epäilys ja pohdinnan paikka ovat kuin risteyksiä, yksi valittu tie voi viedä kohti imetystä ja toinen taas kauemmas siitä.

Jokainen pisara äidinmaitoa on tärkeä, imetitpä lasta pienen hetken tai osittain, kaikki ovat lapsen ja sinun eduksi.
 
Tärkein idea on kuitenkin muistaa; rinnat tuottavat maitoa sitä enemmän mitä enemmän sitä poistetaan rinnoista. Ja rinnat eivät koskaan ole täysin tyhjät; mahdollisimman tyhjänä rinnat tuottavat suurimman osan maidosta ja tuotanto hidastuu sitä mukaan kuin rintojen kapasiteetti alkaa tulla vastaan (eli paljonko rinnat voivat varastoida maitoa). Rintojen koosta ei voi päätellä rintojen kykyä tuottaa maitoa, eikä maidontuotantokyky ole perinnöllistä eli se kuinka paljon äiti, sisar tai isoäiti tuotti maitoa ja onnistui imettämään on yksilöllistä.

Jos haluat keinoja kuinka jatkaa osittainimetyksellä, etkä halua täysimetykselle, tuo tämä asia esille, sillä muutoin neuvot voivat painottua siihen kuinka pullosta päästään eroon.


3. Maidonmuodostumisen perusteita

 

Ensimmäisinä päivinä vauvan vatsa on hyvin pieni, 1vrk iässä vatsaan mahtuu 5-7ml eli koko vastaa viinirypälettä. Viikon iässä vatsankoko on noin 45-60ml eli luumun kokoinen. Hyvin sulava maito, pienet maitomäärät tietenkin tekevät sen että vauva on usein rinnalla, jolloin rinta saa paljon stimulaatiota ja imetys lähtee käyntiin. Ihokontaktin merkitystä ei voi vähätellä, mielestäni siihen tuetaan aivan liian vähän ja kuinka monta imetysongelmaa se voisikaan ennaltaehkäistä tai ratkaista. (Ja synnäriltä lähtien isäkin voi vallan mainiosti pitää vauvaa paitansa alla!)

Synnytyksen jälkeen ensimmäiset kaksi viikkoa määrittävät paljon; tuona aikana maitomäärä nousee vaadittavalle tasolle. Noin toisen - kolmannen viikon kohdalla monille tulee ensimmäinen haaste; rinnat eivät ole enää turvonneet, pingoittuneet ja joku voi käsittää tämän niin että rinnat ovat tyhjät. Ei ole tarkoituksenmukaista, että rinnat olisivat kuin kovat tiiliskivet. Samaan aikaan vauvalla on myös ensimmäinen tiheänimun kausi, jolloin vauva on joitain päiviä hyvin tiheästi rinnalla. Tämä on helppo tulkita myös siten, että eihän se maito riitä kun vauva ei ole milloinkaan tyytyväinen. Jos maidon riittävyys epäilyttää, tarkkaile imetyksen turvamerkkejä.

Ensimmäiset kuusi viikkoa ratkaisevat paljon, tuon jälkeen maidonmäärää säätelee kysynnän ja tarjonnan laki, mutta mitä enemmän lapselle tulee ikää, sitä enemmän vanhempien on tehtävä töitä mikäli he haluavat päästä täysimetykselle. Käytännössä imetetyn lapsen tarvitsema maitomäärä ei juurikaan lisäänny ensimmäisten viikkojen jälkeen, joten jos ensimmäiset 3 viikkoa olet täysimettänyt ja kohtaat tiheän imun kaltaista käyttäytymistä, se on aivan normaalia; maitosi ei ole huvennut mihinkään eikä vauvan maitomäärän tarve ole yhdessä yössä tuplaantunut, se on normaalia käytöstä.


4. Lisämaitojen purkaminen

 

Riippuen siitä kuinka suuria määriä vauva saa vuorokaudessa korviketta ja minkä ikäinen lapsi on, voidaan jo ennakoida onko äidillä mahdollisuutta päästä täysimetykseen, aina se ei ole mahdollista. Korvikemäärää ei voida jättää kerrasta pois, ellei maitolisä ole hyvin pieni vuorokaudessa, eli käytännössä sillä ei ole merkitystä lapsen ravitsemuksen kannalta. Lisämaitoja purkaessa tukena tarvitaan terveydenhoitajan ohjausta ja lapsen painonseurantaa.

Ajatus korvikekkeiden purkamisessa osittain tai kokonaan on, että vähennys tapahtuu porrastetusti, jotta äidin maidontuotanto ehtii mukaan ja vauva saa jatkossakin riittävästi ravintoa. Liian nopeasti tiputetut lisämaitomäärät luovat vain oravanpyörän, että äiti huomaakin viikon kuluttua ettei tästä tule mitään, vauva on tyytymätön ja oma maito ei riitä.  

Jos lapsi on täyttänyt 4kk ja hän on tarvinnut pieniä määriä korviketta, tässä vaiheessa korviketta voidaan lähteä korvaamaan kiinteillä ravitsemussuositusten mukaisesti (Kiinteitä voidaan aloittaa aikaisimmillaan 4 kuukauden iässä).

Vähentämisen tueksi 13.10.2015 Kansallisen imetyspäivän seminaarissa julkaistiin korvikkeen purkuohjeet, jotka ovat kaikkien nähtävillä esimerkiksi täällä http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa/lisamaitojen-purkaminen
Mukana ovat ohjeet terveydenhuollolle, sekä päiväkirja vanhemmille, jotta lisämaitojen vähentäminen on suunniteltua ja hallittua.

4a. Imetyksen tehostaminen 

 

Kun imetystä halutaan tehostaa, ihokontakti on yksi perusasioista, tämä pätee myös jos haluat jatkaa osittaisimetystä ja tulee hetki jolloin tuntuu ettei imetys suju, ihokontakti houkuttelee vauvaa takaisin rinnalle. Se ei tarkoita sitä että äidin pitäisi olla seuraavat kolme päivää pimeässä makuuhuoneessa vauvan kanssa, vaan äiti voi vallan mainiosti kerätä sohvalle lempikirjansa, hieman herkkuja, katsella maratonina hyvää tv-sarjaa, ihan mitä vain. Ihokontaktia voi toteuttaa myös esimerkiksi kantoliinassa ja myös isä voi pitää lasta iholla. Ihokontakti lisää vauvan ja äidin oksitosiinineritystä. Vauvalla tämä erityisesti rauhoittaa ja lisää vaistonvaraisia toimia, eli hakeutumista rinnalle. Äiti puolestaan huomaa vauvan hamuamisen aikaisemmin ja äidin itseluottamus vauvansa hoitajana vahvistuu, oksitosiini supistaa lihaksia eli synnytyksen jälkeen auttaa kohtua supistumaan, sekä auttaa maitoa herumaan paremmin. Duodecimin (2011) julkaisussa mainitaan, että annettu oksitosiini lisää miehillä empaattisuutta.

Rinta tarvitsee stimulointia 10-12 kertaa vuorokaudessa joko imettäen tai lypsäen, osan noista kerroista on tapahduttava yöaikaan.

Imetyskerralla lapselle voi tarjota toisen, kolmannen, neljännen ja x:nnen rinnan. Jokaisella vaihdolla heruminen käynnistyy uudelleen ja saat näin tehtyä lisää maitotilausta. Jos lasta ei kiinnosta, kokeile pyyhkäistä rinnanpää kuivaksi; se on ikään kuin uusi rinta lapselle.

4b. Imetyksen turvamerkit

 

Maitomääriä vähentäessä oleellista on seurata imetyksen turvamerkkejä (vauva syö lapsentahtisesti vähintään 8-12krt/vrk, vähintään 5 pissaa/vrk, alle 6-viikkoinen kakkaa päivittäin / myöhemmin yksilöllinen tahti ok, vauva kasvaa) Vauvan on syötävä tehokkaasti ja nieltävä maitoa, eikä imetys saa sattua (huono imuote -> imu ei ole tehokas -> maitoa ei siirry rinnasta lapseen). Ja tätä voivat myös isät arvioida, isän tuoma tuki ja varmuus siitä että kaikkihan on aivan kuten monessa lähteessä mainittiin turvamerkeistä, on juuri sitä mitä äiti tarvitsee. 

Mielestäni jokaisella imettäjällä pitäisi olla oma "imetyskeijunsa" joka kuiskii korvaan "hyvin se menee, tuo on aivan normaalia", sillä se on yleisin mitä saan itsekin kertoa imetyksentuen puolella, apua ja tukea haetaan asioihin jotka ovat uusia ja pelottaviakin, mutta tuiki tavallisia.

5. Entä jos lapsi on liki kokonaan pullolla eikä halua tarttua rintaan?

Tällöin vauva on todennäköisesti tottunut siihen miltä tuttipullon tutti tuntuu suussa. Iho (rinnanpää) tuntuu vieraalta ja lasta tulisi totuttaa tähän tunteeseen. Yhtenä vaihtoehtona on sormiruokinta, eli ohut katetriletku kiinnitetään omaan (puhtaaseen) sormeen, mitä vauva saa imeä. Idea on sama kuin imetysapulaitteella ja sormiruokintaa voi myös isä tarjota. (Tämä pätee myös rintakumiin, jos se on pelkästään ollut käytössä, vauva ei tiedä miltä paljas rinta tuntuu).

Jos lasta harmittaa, se ettei rinnalta tule yhtä vuolaasti maitoa kuin pullosta, ratkaisuna on imetysapulaitteen käyttö (eli letku kiinnitetään rintaan, letkun pää tulee hieman rinnanpäätä ulommas koska rinnanpää venyy vauvan suussa, joku näppärä voi sujauttaa letkun vauvan suuhun imetyksen aikana, tuolloin huomioitava ettei letku tökkää lasta mihinkään). Imetysapulaitteesta ja sormiruokinnassa vauva saa kaiken aikaa letkusta pieniä määriä maitoa ja tuon maidon virtausnopeutta voi itse säädellä.

Lisää tietoa sormiruokinnasta, imetysapulaitteesta ja syistä miksi maito ei riitä lyödät Kun imetys ei riitä - lisämaito avuksi

Näiden ohella lapsi voi protestoida myös rintalakkoilun ja -raivarien merkeissä.

5a. Äiti "huvituttina"? 

 

Etenkin vastasyntyneiden kanssa tulisi välttää  (vähintään ensimmäiset 2 viikkoa) tuttia ja tuttipulloa, jotta imetys pääsisi vakiintumaan ja erilainen imemistapa ei häiritse hyvän imuotteen oppimista. Ja tutti ei ole välttämätön terveelle lapselle (tästä poikkeuksena äidin runsas maidontuotanto jolloin lapsi voi saada maitoa myös niinä hetkinä kun hänen ei ole nälkä mutta haluaisi silti imeä, mutta tämäkin tapauskohtaista). Äitiä en voisi nimittää huvitutiksi, koska vauva ei huviksensa ime rintaa tai tuttia, vaan lapsi saa imemisestä lohtua, joten se ei ole turhaa kuten ”huvi”-sana antaa ymmärtää. (Esim. keskosilla tämä ei päde, sillä heidän hoitonsa ja hyvinvointinsa asettaa erilaiset vaatimukset).

Lisää tietoa mm. tutinkäytöstä vatsavaivaisella lapsella: Imeväisikäisen koliikki, allergia ja refluksi.

6. Vauvantahtinen pulloruokinta

 

Jos tuttipullo kuitekin on käytössä, en voi painottaa liikaa että ehdottoman tärkeää olisi kiinnittää huomiota missä asennossa ja miten syötät lasta. Aikaisemmin tähän ei ole paljoa panostettu eikä ehkä tiedetykään niin paljoa kuin nyt. Termeillä tahdistettu pulloruokinta, vauvantahtinen tai lapsentahtinen pulloruokinta löydät paljon hyvää tietoa. Pääpointteja ovat että lapsi syötetään pystyasennossa (ethän itsekään juo pullosta selällään maaten), syöttöä tauotetaan (harva meistäkään hörppää koko lasillista henkeä vetämättä) ja vauvan stressinmerkkejä seurataan (jotta tiedetään antaa lapselle taukoa). Vauvantahtinen pulloruokinta imitoi rytmillään imetystä, jolloin vauvalle ei aiheudu sitä ristiriitaa että rinnalla hänen on herutettava ennen kuin maitoa tulee, rinnalla maito heruu sykleittäin vs. pullosta ensimmäisestä imaisusta lähtien maitoa tulee vuolaana virtana pahimmillaan ilman taukoja.

Tuttiosan tulisi olla hidasvirtauksinen, vältä anatomisia tutteja.

Ihan ensimmäisenä syöttäjä ottaa itselleen mukavan asennon, syötössä menee aikaa joten oma asento on tuettava ja vastasyntynyt etenkin, sillä heillä on pyöreä selkä ja he valuvat helposti sylissä puolimakaavaan tai makaavaan asentoon. Vaihtoehto on syöttää vauva kylkimakuulla omien reisien päällä. Vauva tulisi syöttää aina aikuisen (ei pikkulapsen) toimesta. 


6a. Lapsen stressinmerkit 

 

Lapsen käsiä ei saa peittää räteillä eikä estää häntä koskemasta pulloon. Jos lapsi haroo pulloa, tauota syöttöä, pieni vauva ei yritä itse pidellä pulloa suussaan. Jos vauva näyttää syövän maidon ahnaasti tai kuulet ”gulp gulp” äänen, tauota syöttöä, vauva joutuu joka kerta nielaisemaan uudelleen kun suuhun tulee maitoa ja sitähän tulee ellei hän saa taukoa. Myös huolestunut ilme, kulmien kurtistus (aivan kuin vauva yrittäisi katsoa sinua hyvin tarkkaan), sormien ja varpaiden avaaminen nyrkistä ovat stressinmerkkejä. Ja tietenkin jos vauva joutuu yskimään, valuttaa maitoa suustaan, on aihetta korjata asentoa ja pitää huoli tauoista. Sopiva imaisujen määrä ennen taukoa on noin 3-7kpl.

Lue täältä lisää lapsentahtisesta pulloruokinnasta.

7. Imetetyn lapsen maidontarve 

 

Imetetyn lapsen laskennallinen maidontarve 6kk:n ikään asti on 30ml/h, kerrallaan maitoa tulisi antaa maksimissaan 90ml joka vastaisi siis kolmen tunnin ruokailuja jos vauva kävisi kerran tunnissa rinnalla. Tällä määrällä vauva ei tule ylensyöneeksi, eikä tauko seuraavaan ruokailuun veny liian pitkäksi, sillä ajatus on että lapsi kävisi mahdollisimman tiheään rinnalla ja äidin keho saisi säännöllisesti viestiä ”kyllä, maitoa tarvitaan lisää”.

Ylläolevaa laskukaavaa voi hyödyntää myös jos äiti on poissa kotoa ja miettii paljonko maitoa tulisi varata vauvalle X-ajaksi. Muille vauvaa hoitaville ja syöttäville on hyvä myös opettaa, millä tavoin lapsesi syö lisämaitoa, sillä yhtenäiset toimintatavat tuovat myös lapselle turvallisuudentunnetta. 

Lisää tietoa samasta aiheesta löytyy myös

Lähteet:


Imetyksen edistäminen Suomessa toimintaohjelma 2009-2012 . THL. Saatavilla: https://www.thl.fi/documents/10531/104907/Raportti%202009%2032.pdf


Kortersluoma, S. & Karlsson, H. 2011. Oksitosiini, kiintymyksen ja sosiaalisuuden neuropeptidi. Duodecim. Saatavilla: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo99526



Lisämaitojen purkaminen. 2015. Imetyksen tuki Ry. Saatavilla: http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa/lisamaitojen-purkaminen



Suomalainen, A. Ihokontakti edistää kiintymistä ja kiinnittymistä. Imetyksen tuki Ry. Saatavilla: http://www.imetys.fi/materiaali/esitys3.pdf

 

Peltoniemi, P. Imetystä, rintaruokintaa vai täysimetystä? Käsitteet ja termit sekaisin imetysuutisoinnissa. Saatavilla: http://www.vakki.net/publications/2011/VAKKI2011_Peltoniemi.pdf



Rova, M. & Koskinen, K. 2015. Lisäruokien aloittaminen. Lastenneuvolakäsikirja. THL. Saatavilla: https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/tietopaketit/imetys/lisaruokien-aloittaminen

 

Rova, M. & Koskinen, K. 2015. Riittämätön maitomäärä. Lastenneuvolakäsikirja. THL. Saatavilla: https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/tietopaketit/imetys/imetysongelmat/riittamaton-maitomaara
 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Imettäjät-tv-sarja uusitaan 26.10.2015 alkaen

Aikaa on vierähtänyt Imettäjät-sarjan kuvauksista. Kuvausprojekti oli tavattoman mielenkiintoinen ja viime vuonna sarja synnytti paljon hyvää keskustelua imetyksestä, erilaiset imetystaipaleet ongelmineen ja onnistumisineen pääsivät esille, sekä myös se ettei imetysasenteiden kohtaaminen ole sen helpompaa imetitpä kuukauden tai kolmen vuoden ikäistä lasta, aina löytyy joku joka kyseenalaistaa imetyksen tarpeellisuuden (täysimetystä suositellaan kuuden kuukauden ikään ja WHO:ta lainatakseni, jatkettavaksi osittain vähintään kahden vuoden ikään tai niin pitkään kuin äiti ja lapsi haluavat).

Imettäjät-sarjan löydät Yle Areenan sivuilta: Imettäjät

Sarjankuvauksissa pääsin osaksi Halitulin Milk for toddlers- projektia, jonka toteutti Karolina. Omassa osuudessani ajankohta oli sellainen, että imetys oli loppumaisillaan. Jälkikäteen ajateltuna pitkä vieroittautuminen / self-weaning (yli 6kk) teki tehtävänsä; äidinmaito tiivistyi kolostruminen kaltaiseksi ja lapsi sai ikään kuin viimeisen rokotuksen ennen kuin imetys loppui. Tätä prosessia ei pääse tapahtumaan, mikäli imetys lopetetaan kerrasta poikki.



Muutoksia Kolmen kaupan toiminnassa

Imetys - Kolmen kauppa blogisivun ohella toiminut facebook-sivu jatkaa Laktivistiäiti- nimen turvin omaa polkuaan. Blogilla on edelleen alkuperäinen päämäärä; parantaa ihmisten imetystietoutta, -luottamusta ja suoda lisää onnistumisia imetystaipaleilla.

Blogin oma uusi face-sivu luonnollisesti kantaa omaa nimeään, löydät sivuston täältä Imetys - Kolmen kauppa. Netistä löytyvä imetyskolmenkauppa at gmail.com ei ole yhteydessä tähän blogiin tai facebook-sivustoon.

Toiveita aiheista saa lähettää karoliina.aholin@gmail.com tai laittaa kommenttikentän kautta viestiä.

Tällä hetkellä blogin rinnalle ovat kehitteillä tilit Twitterissä ja Instagramissa. Blogiin jää muutamia kuvia yhteistyön ajalta (näihin päivitän merkinnät uudesta nimestä), mutta jatkossa tänne tulevat kuvat ovat vain omaa käsialaa.

Myös tekstit ovat päivityksien alla, tietoja täydennetään tai sanavalintoja parannellaan, sillä taas yksi särmä omassa ulosannissa on hioutunut pois.

Jotain uuttakin on luvassa, mutta se tulkoon yllätyksenä! :)

maanantai 19. lokakuuta 2015

Rikkinäiset rinnanpäät ja imetys



Rinnanpään haavaumat

Rinnanpäät haavautuvat helposti imuotteen ollessa huono. Ensimerkkejä ennen varsinaisia haavaumia ovat imetyskipu, rinnanpää on litistynyt / huulipunapuikon muotoinen imetyksen jälkeen, nänninpää jää valkoiseksi . Pienet haavaumat ovat kuin pieniä viiltoja tai ihorikkoja, mutta voivat pahimmillaan aiheuttaa suurtakin vahinkoa rinnanpäässä ja sanomattakin on selvää, että se pienikin haava aiheuttaa kipua.

Voiko vauva juoda veristä maitoa?

Pienikin määrä verta maidossa värjää maidon hyvin punaiseksi. Tätä ei tarvitse säikähtää eikä maitoa tarvitse pumpata hukkaan. Vauva voi hyvin syödä veristä maitoa, ainoa haitta tästä voi olla, että jotkut vauvat saattavat pulautella veristä maitoa helpommin. Ja verta voi päätyä maitoon niinkin pienestä haavasta, ettei sitä edes paljaalla silmällä erota rinnasta.

Imuotteen tarkastaminen

Ensimmäinen asia miten tilannetta korjataan on imuotteen tarkastaminen. Vaikka se päällepäin näyttäisi hyvältä, äidin on luotettava omaan tuntemukseensa. Jos imetys sattuu, silloin otteessa on korjaamisen varaa. Tarkasta, että vauvan huulet eivät ole kääntyneet sisäänpäin. Toisinaan vauva saattaa sujauttaa kielensä rinnanpään päälle tai supistaa imuotetta hyvän alun jälkeen (tämän taustalla voi joskus olla ns. suihkutissit). Tarpeeksi syvään imuotteeseen auttavat kun vauva on riittävän alhaalla rintaan nähden (rinnanpää osoittaa vauvan nenään), usein tässä kohtaa riittää kun sylissä imettäessä vauvaa siirtää noin 10cm jalkojensa suuntaan alemmas, jolloin vauva nostaa leukaansa ja avaa suutaan isommalle.



Muita syitä kivuliaalle imuotteelle

Muita syitä kivuliaalle imuotteelle voivat olla tutin ja tuttipullon käyttö, vauvan kireä kielijänne (saako vauva työnnettyä kieltä ulos, jääkö kielenkärki herttamaiseksi?), huulijänne (näkyy mm. ikenen kohdalla kohoumana joka jää myöhemmin etuhampaiden väliin mahdollisesti aiheuttaen hammasraon), vauvan kitalaen muoto (onko kitalaki ehjä?).

Imetysasennoissa on hyvä huomioida, että jotkut asennot voivat alussa olla vauvalle vaikeita, esimerkiksi toisella kyljellä olo voi olla liki mahdotonta. Taustalla voivat olla syyt kuten vauvan asento kohdussa, kuinka synnytys sujui (tuliko komplikaatioita, tarvittiinko imukuppia?), ja tästä pääsen myös siihen kuinka herkässä (tai hakusessa) vauvalla on hamuilu- ja imurefleksi; synnytystavan ohella miettisin millaista lääkkeellistä kivunlievitystä äiti sai, kuinka se vaikuttaa vastasyntyneen olotilaan. Pientä vauvaa ja miksei isompaakin on hyvä houkutella rinnalle ihokontaktin avulla.

Pelastaako rintakumi tilanteen?

Rintakumin käyttö tilanteen korjaamiseen ei ole pysyvä ratkaisu. Se ei korjaa alkuperäistä ongelmaa eli imuotetta, vaan se saattaa omalla painollaan tuoda lisää ongelmia imetykseen (millaista stimulaatiota rinta saa, kuinka maitomäärä lisääntyy vai lähteekö vähenemään, kuinka totuttaa vauva takaisin paljaaseen rintaan ja opettaa hyvälle imuotteelle). Sen lisään että rintakumin käytöllekin on aiheensa, mutta rintakumin käyttöön tulee saada hyvä opastus, kertoa riskeistä ja myös siitä kuinka rintakumista pääsee eroon.

Rinnanpään haavaumien hoito

Imeote ei välttämättä korjaannu kuin taikasauvan heilautuksella, vaan se vaatii harjoittelua niin äidiltä kuin vauvaltakin. Tämän ohella on tärkeää hoitaa rintoja ja auttaa haavaumia parantumaan. Tärkeintä tässä on, ettei rinnanpää pääse kuivumaan ja haavauma arpeutumaan. Kuiva arpi repeytyy jokaisella imetyskerralla uudelleen ja paraneminen lähtee alusta, eli rinnanpää pidetään kosteana. Apuna tässä käyvät oma rintamaito (rintaliivin suojat tarttuvat herkästi kiinni, osa on kokenut kestosuojien kosteina toimivan paremmin kuin kertakäyttöisten), bepanthen- ja lansinohvoiteet.
Jos imetys on liian kivuliasta ja koet välttämättä tarvitsevasi imetystaukoa, muista tyhjentää rinnat. Pumppu voi tuntua kivuliaalta, jolloin käsinlypsy tai lämminpullo-menetelmä ovat rinnanpäille ystävällisiä vaihtoehtoja. Katso menetelmistä lisää: Äidinmaidon lypsämisen ABC.

Imuote on kunnossa, mutta imetys sattuu yhä

Mikäli käy niin, että rinnanpäät ovat parantuneet, imuote on kunnossa ja imetys yhä sattuu, mieti sammaksen mahdollisuutta, vauvan suussa sammas näyttäytyy valkeina katteina ja rinnanpää puolestaan on punoittava, kutiava ja poltteleva kipu voi tuntua siltä kuin sukkapuikolla tuikkisi rinnan sisälle. Kerrassaan kurja ja toisinaan liki näkymätön riesa! 

Muiden vaivojen ohella on hyvä muistaa, että iho rintojen alueella on ihoa siinä missä muuallakin kehossa, rinnoille voi tulla ihottumaa ja muita muutoksia / vaivoja siinä missä käsivarteenkin.

Hae rohkeasti yksilöllistä apua ja tukea imetykseen, mikäli tilanne ei korjaannu omin keinoin. Apua on saatavilla ja imuottetta voidaan korjata monin keinoin, yksin ei tarvitse jäädä kärvistelemään.

Katso aiempi postaus Saako imetys sattua?

Lähde:
Onnistunut imetys, Deufel & Montonen