maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kireä kieli- ja huulijänne



Kireä kielijänne estää kielen liikkumista. Vauva-aikana se näkyy ja etenkin tuntuu imettäessä. Imetys tekee todella kipeää. Kireä kielijänne voi estää kielen työntämisen ulos suusta, kielen liikuttelun sivulta toiselle suussa, kielen nostamisen kitalakea vasten ja lisäksi kielen kärkeen muodostuu V:n mallinen kuoppa, tai mielestäni kieli muistuttaa sydäntä.

Myöhemmässä vaiheessa hoitamattomana kielijänne voi vaikuttaa lapsen kykyyn puhua / ääntää tiettyjä kirjaimia.

Olen monet kerrat kuullut kuinka lapsella on todettu "vain vähän kireä kielijänne" ja sanottu perään ettei se haittaa imetystä. Jatkoina äidin rinnanpäät ovat rikki, maidontuotanto ei riitä, lapsi kasvaa huonosti ja nämä syyt johtavat usein lopulta vieroitukseen.

Loistavia kuvia erilaisista kielijänteistä selityksineen löytyy täältä Rethinking tongue tie anatomy: Anterior vs Posterior is irrelevant.

Sekä googlesta hakusanalla "ankyloglossia."

Vauvaikäisellä kielijäneen leikkaaminen on suhteellisen pieni toimenpide ja paranee nopeasti.

Samaan yhteyteen mainitsen myös kireän huulijänteen, joka siis yhdistää ylähuulen aivan etuhampaiden lähelle, vaikeuttaen tai jopa estäen hymyilemisen. Jänne kulkee etuhampaiden välistä aiheuttaen hampaiden väliin raon. Yhtälailla myös tämä voi vaikuttaa imetyksen sujuvuuteen ja on korjattavissa kuten kielijännekin.

Kuvia tästä löytyy googlesta "upper labial frenulum."

Selatessani nettiä ja kirjoja, löysin useampiakin hyviä, havainnollistavia kuvia joista piirsin omat tekeleeni.



Tässä siis normaali kieli, kuvattuna tummimmalla värillä. Kieli työntyy ulos ikenen/hampaiden yli ja rinnanpää on syvällä suussa, maito heruu suoraan aivan suun takaosaan.












Ja tässä kireä kielijänne, joka estää kielen työntymisen eteen ja lapsi ei saa rinnanpäätä syvälle suuhunsa. Kieli ei siis ole alaikenen/hampaiden päällä suojana eikä tee rinnanpäälle lypsävää liikettä vaan lapsen on saatava imien heruminen käyntiin. Rinnanpää saa myös helposti omat nirhaumansa ikenistä jotka myös ovat kovat herkkää ihoa vasten.



Seuraavalla kerralla luvassa onkin historian siipien havinaa, löydöksinä käsitykset, ohjeistukset ja käytännöt synnytyksestä ja imetyksestä vuosilta 1939 ja 1963.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Stirred, not shaken - äidinmaidon säilytyksestä ja käsittelystä



Maidon säilytys:

Maitoa voi säilyttää tiiviissä astiassa (esim. pakasterasia) tai pusseissa. Näppärin tapa pakastaa pussitettu maito on pakastaa se levyksi. Tällöin se myös sulaa hyvin nopeasti. Pakastettavien määrien kannattaa olla pieniä, 60-120ml tai vielä pienempiä jos kertamenekki on vähäistä.
Jos pumppaat pitkin päivää maitoa ja haluat säilöä sen isompana eränä, voit yhdistä maitomäärät kun ne uusi erä on yhtä jäähtynyt kuin vanha. Eli lämmintä maitoa ei kipata jo jäähtyneen maidon sekaan koska se taas osaltaan nostaa jäähdytetyn maidon lämpötilaa ja vaikuttaa säilyvyyteen.


Lämpötila                           Säilymisaika
+ 25 °C                                 4 tuntia
+ 19 – 22 °C                         10 tuntia
+ 15 °C                                 24 tuntia
+ 1 – 4 °C                             8 päivää
- 19 °C                                  6 kk:tta vähintään


Maitoerät kannattaa merkitä ihan pvm, kk ja vuosi. Käyttää ne järjestyksessä first in, first out. Sulatus tapahtuu lämpimässä vesihauteessa tai juoksevan veden alla. Mikrossa äidinmaito lämpenee epätasaisesti ja tärkeitä leukosyyttejä tuhoutuu. Jos sulatettavaa maitoa ei tarvita heti, sen voi jättää sulamaan jääkaappiin jossa maito säilyy 24h. Sulatettua maitoa ei saa pakastaa uudelleen! Sama pätee myös kertaalleen lämmitettyyn maitoon, sitä ei voi lämmittää uudelleen. Jos tuntuu että maitoa menee hukkaan joka syötöltä, suosittelen lämmittämään pienemmän annoksen ja ottamaan lisää jso tarve vaatii.

Stirred not shaken:

Äidinmaito ei ole homogenoitua, joten jääkaapissa seistessään maito separoituu, eli eri osat erottuvat ja päälle muodostuu paksu kermainen pinta. Ennen syöttöä maitoa kannattaa käännellä ylösalaisin, ainesosat sekoittuvat paremmin kuin mitä ravistellessa. Lisäksi tässä on pienen kysymysmerkin kera muistikuva, että joitain rintamaidon ainesosia tuhoutuu liian kovalla käsittelyllä. Jahka tämä selviää, palaan asiaan kun käyn myöhemmin läpi mitä rintamaito sisältää.

Maidon ulkonäkö:

Pakastamisen myötä äidinmaidon väri voi muuttua verrattuna jääkaapissa säilytettyyn, myös maku ja haju voi saada rautaisen tai kalan vivahteen. Normaalistihan äidinmaito on makeaa kuin hylamaito. Jos maito on happaman oloista, silloin sitä ei kannata enää vauvalle tarjota.
Jos pumpattu maito on veristä, se ei ole vaarallista. Myöskään imettäessä verinen maito ei ole vaarallista, mutta veri voi värjätä lapsen ulostetta, isoina määrinä lapsi voi puklata herkemmin.

Seuraavalla kertaa paneudun imetyksen yhteen kivuliaimpaan vaihtoehtoon: kun lapsella on kireä kielijänne.

Maidon kuumennus ennen pakastusta:

Maidon maun ja hajun muuttumisen pakastaessa voi välttää kuumentamalla lypsetyn maidon ennen pakastusta 82 °C asteeseen. Tarkoituksena on inaktivoida maidon lipaasit. Tämän jälkeen nopea jäähdytys ja pakastus. Sulatus tapahtuu tavalliseen tapaan. Suomenkielellä tästä ei löydy kummoisempaa tietoa, mutta englanniksi aihe on tunnettu.

Lisäyksenä vielä, että maidon tuoksun ja maun muuttuminen johtuu siitä, että joillakin äideillä maidossa on runsaammin lipaasientsyymejä, joten kannattaa ensin koepakastaa omaa maitoaa ennen kuin lähtee kuumentamaan, koska kaikilla ei tosiaan maidon maku juurikaan muutu säilöttäessä.

Lähteet:
Koskinen, K. 2008. Imetysohjaus. Edita: Helsinki.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Äidinmaidon lypsämisen ABC



Nyt viimeinkin pääsen palauttamaan mieleeni äidinmaidon lypsämisen abc:n. 

Maitoa voi joutua pumppaamaan jo synnytyssairaalassa. Ikävin syy on se, että lapsi on joutunut toiselle osastolle hoidettavaksi tai imetys itsessään ei meinaa onnistua. Etenkin ensimmäinen on tilanne, missä äiti voi kokea ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa maidon lypsäminen kun oma lapsi voi huonosti. 

Kannustimena kuitenkin sanoisin, että kaikki mitä äiti saa lypsettyä ja jos hän saa maidontuotannon käyntiin, menevät juurikin oman lapsen parhaaksi vaikka se ravinto menisikin nenämahaletkun, kupin tai pullon kautta.

Oma syyni esikoisen aikaan oli maidonnousu viimeisenä aamuna sairaalassa. Se oli viides päivä, rinnat olivat kasvaneet pari kuppikokoa yhdessä yössä eikä lapsi saanut todellakaan syötyä sitä kaikkea. Hoitaja tuolloin naureskeli etten minä mitään pumppua tarvitse, mutta kyllä sitä tarvittiin ennen kuin lääkäri oli kirjoittanut kotiutuspaperit valmiiksi. Ja mies totta kai riensi ruokakaupan kautta myös paikalliseen apteekkiin ostamaan oman pumpun. Ikävä kyllä Irlannissa ei ollut mahdollista luovuttaa ylimääräistä maitoa, paitsi Pohjois-Irlantiin ja omalla kustannuksella, joten väistämättä sitä maitoa meni aika paljon suoraan viemäristä alas. Tuolloin ei uskallus riittänyt ottaa rintamaitoa kahvimaidoksi tai lettutarpeiksi.

  • Pumppaaminen voi olla keino lisätä maidontuotantoa
  • Keino tarjota lapselle maitoa jos itse imetys ei onnistu tai siihen ei löydy halua
  • Nännit ovat liian kipeät imetykseen (pelkän pumpppaamisen lisäksi kannustaisin imuotteen korjaamiseen)
  • Vauva lakkoilee ja maidontuotantoa on pidettävä yllä. 

Viimeksi kirjoitinkin maidonluovutuksesta ja nyt käyn tiiviit ohjeet eri tavoista tyhjentää rinta ja kuinka pumppua huolletaan. Alla olevien vaihtoehtojen lisäksi myös maidonkerääjistä voi kerätä maidot talteen myöhempään käyttöön. Seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi äidinmaidon säilytyksen ja hygieenisen käsittelyn.

  • Ennen pumppausta ja pumppauksen aikana voi tehdä kaikkea mikä auttaa herumisessa. Parhain on jos lapsi imee samaan aikaan toista rintaa. Lisäksi ovat rentoutuminen, mielikuvaharjoitukset, lämpimät hauteet rinnalla, rinnan sively, äiti on syönyt / juonut ennen pumppausta. Myös lapsen tuoksu esim. vaatteessa voi auttaa herumisen käynnistymisessä.

Se paljonko saat pumpattua, ei koskaan kerro kuinka paljon lapsi saa imettyä rinnasta. Lapsen imu on paljon tehokkaampi kuin pumpun, hyvinkin runsasmaitoinen äiti ei välttämättä heru pumpulle ja jos ensimmäisillä kerroilla ei kerry maitosaalista, tätä kannattaa harjoitella, rentoutumisella on tärkeä rooli pumpatessa. Lisäksi maitomäärät voivat kasvaa kun pumppaamisesta tulee säännöllistä.


Lämminpullomenetelmä: 
  • Tarvitset noin litran vetoisen lasipullon jonka suuaukon halkaisija on noin 5cm, viinikarahvi käy tähän hyvin. Täytä pullo lämpimällä vedellä, anna sen hetken lämmetä ja kaada pullo tyhjäksi. Muista patakintaat tms. koska pullosta tulee todella kuuma! Viilennä pullon suu esim. kylmällä liinalla tai juoksevan kylmän veden alla. Aseta rinnanpäätä mahdollisimman paljon pullon sisään tiiviisti. Pullon jäähtyessä sisälle muodostuu alipaine joka imaisee rinnan ja maitoa alkaa virrata. Tämä voi tuntua kihelmöivältä mutta ei saa sattua. Kun maitosuihku heikkenee, irroita pullo rinnasta, kaada maidot talteen ja toista koko prosessi toisellekin rinnalle. Tai vaihtoehtoisesti voit käyttää pulloja kummallekin rinnalle yhtäaikaa.

Käsinlypsy:

  • Pese kädet, aseta peukalo nännin yläpuolelle, etu- ja keskisormi rinnan alapuolelle noin 2,5-4 sentin päähän nännistä. Käsi muodostaa C-kirjaimen. Paina kämmenellä otetta kohti rintakehää ja purista sormia toisiaan kohden rinnan ollessa niiden välissä. Varo ettet liu’uta sormia ihoa pitkin, vaan rullaa sormilla eteenpäin kohti lähtötilannetta samalla kun sen hetkinen maitosuihku hiljenee. Toista tätä rytmikkäästi. Kannattaa vaihdella sormien paikkaa nännin ympärillä ja kumpaakin kättä käyttää kummallakin rinnalla.

Käsipumppu / sähköpumppu:

  • Ennen ensimmäistä käyttökertaa, lue pumpun ohjeet huolellisesti, pese ja keitä pumpun suppilo-osa joka tulee rintaa vasten, mahdolliset välikappaleet, pullot ja korkit. 
  • Myöhemmin ihan kotikäytössä riittää että pumpunosat huuhtelee kylmällä vedellä (maitoproteiinit pois) ja kerran päivässä keittää osat.
  • Lisäohjeen tähän olen kuullut että näitä uudelleen, saman päivän aikana käytettäviä osia säilytettäisiin jääkaapissa odottamassa seuraavaa käyttökertaa (pitäisin pussissa, sillä jääkaappi sisältää yllättävän paljon bakteereja), huuhtaisten lämpimän veden alla ennen kuin laittaa suppiloa rintaa vasten. 
  • Päivän päätteeksi osat pestään kunnolla. 
  • Aseptiikassa on varmasti enemmän vaatimuksia jos maitoa luovutetaan ja ne ohjeet tulevat omalta maitokeittiöltä. 
  • Mikäli lapsi on sairas tai keskonen, keittäisin pumpunosat jokaisen käytön yhteydessä.

Omaa kokemusta on sähköpumpusta: aloita pienellä teholla, opit kyllä pian tuntemaan mihin tahtiin kannattaa lisätä imutehoa. Hyvä nyrkkisääntö on lisätä kierroksia kun heruminen käynnistyy ja jättää isoimmat tehot aivan loppuvaiheeseen. Pumppauksen loputtua sammuta laite, poista alipaine rinnan ja pumpun väliltä (esim. paina rinnanpään toista sivua kunnes alipaine hellittää). Korvatulppia kannattaa harkita jos pumpun pitämä ääni meinaa käydä korville.

Kun lapsi saa kaiken maidon pumpattuna:

  • Ensimmäisenä kannattaa löytää tehokkain pumppausmenetelmä; usein se on sähköpumppu, mutta sama pumppumalli ei sovi kaikille, manuaaleissa ja sähköisissäkin on paljon vaihtoehtoja.

  • Tavoitteena on käynnistää maidoneritys ja ehkäistä tukosten syntyminen. Lypsäminen pitäisi aloittaa niin pian synnytyksen jälkeen kuin mahdollista, mielellään 6 tunnin sisällä ja suorittaa 3 tunnin välein. Ensimmäisinä päivinä hellintä olisi aloittaa käsinlypsyllä ja sitten siirtyä pumpun äärelle, mutta jokainen löytää tässä sen mikä itselleen on sopivinta.

  • Jos imetyksen ohella halutaan nostaa maitomäärää, rinnan tyhjäksi pumppaamisen pitäisi tapahtua tunnin kuluttua imetyksestä.

  • Jos äidillä on toiveissa täysimetys, hänen pitäisi pumpata vähintään 8-12 kertaa vuorokaudessa joista yksi kerta tapahtuisi yön aikana. Oma ajatukseni olisi sijoittaa tuo pumppaus aamuyöhön jolloin prolaktiinia erittyy eniten.


Ensimmäisinä päivinä saatavissa oleva maitomäärä on hyvin pieni, se voi olla vain muutaman teelusikallisen, mutta on sitäkin arvokkaampaa kolostrumia. Määrät lähtevät kasvamaan seuraavien päivien aikana.

Ihokontakti on taikasana tässäkin, se virkistää paitsi lasta, myös auttaa äitiä maidontuotannossa. Mutta ennen kaikkea tärkeintä olisi vain nauttia siitä että lapsi on lähellä. Sillä hetkellä ei kannata miettiä saatavia maitomääriä, pullonpesuja tai pakastamisia. Katsele mieluummin pieniä käsiä, haistele hiuksia ja silitä lapsen poskea.

Lähteet:
Koskinen, K. 2008. Imetysohjaus. Edita: Helsinki.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Äidinmaidonluovutus



Olen hiljattain havahtunut miettimään maidon liikatuotantoa. Ensimmäisenä mieleen tulevat neuvot ettei nyt ainakaan lisätä sitä maitomäärää entisestään. Tiedän miltä se tuntuu kun paita on jatkuvasti märkänä, suihkusta tullessasi teet matrixit jottei lattia uiskentelisi maidossa ennen kuin saat pyyhkeen rintojesi eteen. 

Siinä kohdin miettii, jos saisin maitomäärän pysymään tässä, lapsi kasvaa ja joku päivä tämä määrä vastaa hänen tarvettaan. Vältellään rintojen ylimääräistä stimulointia, lypsämistä ja pumppaamista. Ja riskinä ovat sitten tukokset ja rintatulehdukset. Ja vaikka tukoksia ei tulisikaan, rinnat tuntuvat täysiltä lähes kaiken aikaa.

Mitäpä jos lähdettäisiin liikkeelle ajatuksesta ettei korjata sellaista mikä ei ole rikki? Mitä jos maidon ylenpalttinen tuotanto onkin hyvä asia? Jos äiti saisikin rauhassa tuntemustensa mukaan pumpata rintansa tyhjäksi ja lapsi saisi myös kaiken tarvitsemansa? Tämä on omalta osaltaan sovellettavissa myös suihkutissien hoidossa jos on päädytty rintojen ajoittaiseen täystyhjennykseen.

Nyt sitten esittelisinkin maidonluovutuksen. Äidinmaito on ensimmäinen lisämaito mitä mieluiten annetaan keskosille, vastasyntyneille ja sairaille vauvoille. Ikävä kyllä järjestään äidinmaidosta on huutava pula ympäri Suomen ja sairaalat joutuvat priorisoimaan kuka tarvitsee eniten äidinmaitoa. Esteenä tälle on mm. tietyt säännölliset lääkitykset ja tupakointi. Nämä ovat asioita jotka kannattaa tarkastaa omasta maidonluovutuskeskuksesta soveltuuko itse luovuttajaksi. Lisämainintana kerrottakoot, että äidinmaidosta maksetaan ihan hyvää korvausta.

Tässä listattuna äidinmaitokeskusten yhteystietoja ja ohjeita pitkin Suomea. (kaikki yhteystiedot eivät varmaankaan ole listassa, jos jotain puuttuu, vinkkaisitko ystävällisesti niin täydennnän listausta)










Seuraavalla kerralla palaan aiheeseen rintamaidon pumppauksen, aseptisen käsittelyn ja säilytysaikojen kera.