tiistai 18. helmikuuta 2014

Lapsen luonnollinen vieroittumisikä on 2-7 vuotta



Vaihteeksi täytyneen puida Ilta-Sanomissa ilmestynyttä haastattelua pitkästä imetyksestä Aino imettää lähes 6-vuotiasta Amandaa.... Haastattelu itsessään on todella asiallinen ja äidit nostavatkin esille vähemmän tunnettuja pointteja ja itsellekin tuli jotain mieleen:

  • Isomman lapsen imetys ei ole yhtä sitovaa kuin vauvan.
  • Hyvin sujuessaan imetys voi helpottaa arkea
  • Tandemimetyksen on todettu vähentävän lasten välistä kilpailua (Tandemimetys)

Tätä blogia aloittaessani aioin toimia anonyyminä, mutta se taas loisi yhden salamyhkäisyyden verhon imetyksen ympärille jos en omalla nimelläni uskaltaisi puhua aiheesta ja toisinaan laukoa omia mielipiteitäni.

Kurjaa onkin lukea haastattelun kommentteja. 

Miten imetys voikaan aiheuttaa niin vihaisia reaktioita? Lainatakseni eräästä toisesta keskustelusta hyvää kommenttia ”miten toisen imetys on toiselta pois?”

Jokaisella saa olla mielipiteensä, mutta en ymmärrä mitä henkilökohtaisuuksiin menevällä kommentoinnilla saavutetaan. Artikkelin lopussa haastateltu lastenpsykiatrian erikoislääkäri Rantala varoitti ettei ”liian” pitkään imetettyjä alettaisi ihmetellä (vai kiusata?) aiheesta. Kysynkin kuka kiusaa? Toiset lapsetko? Ketkä niille lapsille syöttää asenteita? Aikuiset? Jos lasta kiusataan koulussa silmälaseista, hankitaanko hänelle piilarit?

Hyvää lukemistoa pitkästä imetyksestä monelta eri näkökannalta löytyykin Imetysuutiset 1/2001 Karla Lopin kirjoitus Vauvaa vanhemmat maitolapset

  • Tieteen kannalta Suomessa imetyksen tilastointi loppuu ensimmäisen ikävuoden jälkeen.
  • WHO suosittelee 2 vuoden imetystä. Vastoin yleistä luuloa että vain kehitysmaissa, myös monet länsimaat ovat ottaneet suosituksen käyttöönsä.
  • Maito ei muutu sokerilitkuksi, liian rasvaiseksi tai liian laihaksi. Se on aina sopivaa lapselle.
  • Biologiselta kannalta ihmisen luonnollinen vieroittautumisikä on 2,5-7 vuoden paikkeilla (joten kenenkään naapurin imetyksestä huolestuneen ei tarvitse murehtia että äiti vierailisi vielä varuskunnan porteilla imettämässä jälkikasvuaan.)
Kieltämättä odotan aina innolla näitä haastatteluja milloin ne julkaistaan. Ja kommentteja lukiessa saa toisinaan purra hampaita yhteen. Loppupeleissähän tämä vain tarkoittaa että työnsarkaa riittää niin hyvässä kuin pahassakin. Yksikään kannustava kommentti imetyksestä ei mene hukkaan jos sen joku kuulee tai lukee.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Pakkautunut rinta, tiehyttukos ja rintatulehdus



Kun maito pakkautuu rintoihin.

Tämä tapahtuu yleensä maidon noustessa. Maitomäärä nousee hurjasti, verenkierto vilkastuu, kudos- ja imunesteet kerääntyvät rintoihin silmänräpäyksessä. Turvotusta voivat lisätä iv.-nesteytys ja oksitosiini-infuusiot. Seuraavat tuntemukset nousevat monilla esille tiheän imemisen kausien jälkeen.

Pakkautuneet rinnat näyttävät juurikin siltä kuin niihin olisi asennettu silikonit. Ne ovat täydet, voivat tuntua suorastaan kivenkovilta pingotuksen vuoksi, aristavat tai jopa kipeät, iho voi kiiltää ja punoittaa.
Taustalla on yleensä rinnan riittämätön tyhjeneminen. Parhain keino onkin tyhjentää rinnat niin tyhjäksi etteivät ne enää pingota.

  • Turvotusta vähentävät viileät kääreet; viileä geelipussi tai jääkaappikylmän valkokaalenlehti jonka pinta on rikottu ja nämä laitetaan liiveihin rintojen ympärille. Lämpimät hauteet lisäävät turvotusta, joten en suosittelisi sitä ensisijaisena hoitona.
  • Jos heruminen on vaikeaa, silloin voisin hetkellisesti laittaa imetyksen alkuun lämmintä kaurapussia rinnalle ja taas imetyksen jälkeen viileää.
  • Särkylääkettä kipuun, voi olla että vauva ei jaksa tyhjentää rintoja riittävästi joten loput pakkaumat on lypsettävä vaikka käsin hieroen lämpimässä suihkussa.
  • Jos lapsen on vaikea tarttua pinkeästi rinnanpäästä, siltä alueelta voi lypsää maitoa pois ja sormin painaen siirtää turvotusta pois nänninpihan alueelta jotta lapselle tarjoutuisi pehmeämpi rinnanpää.

Tiehyttukos rinnassa

Tiehyttukos eroaa pakkautumisesta siinä, että se rajoittuu tietylle alueelle rinnassa. Tämä on myös syy miksi ei suositella kaarituellisia liivejä imettäville äideille. Rintaa painava kaarituki voi vaikeuttaa maidon poistumista ja siitä kehkeytyä tukos. Tokihan me suosimme sopivia liivejä, mutta imettävän äidin rintojen koko voi imetysten välillä vaihdella jopa useammankin kuppikoon edestä. Tämä on kuitenkin makuasia minkä kokee hyväksi itselleen.

Tiehyttukoksessa tukkeutunut alue on kova ja aristava. Se voi olla selkeä patti, punoittava alue rinnassa. Äiti voi kärsiä myös päänsärystä, lihassäryistä ja kuumeilusta. Tässä maito puristuu maitorakkulasta ympäröivään kudokseen ja aiheuttaa tulehduksellisen reaktion.
Syinä tiehyttukoksille ovat mm. jokin painaa rintaa (esim. rintaliivit, laukun olkain) ja liian harvat imetysvälit.

  • Parhain keino korjata tilannetta on imettää vauvaa niin, että lapsen leuka on tukoksen puolella (koska imu leuan puolella on voimakkaampi). Imetyksenkin aikana tukosaluetta voi sivellä / hieroa jotta se aukeasi.
  • Äiti voi ottaa särkylääkettä.
  • Tukoksen voi ja ehkä jopa kannattaakin hieroa rohkeasti pois esim. lämpimässä suihkussa, tämä voi olla äärimmäisen kurjaa kun rintaa voi joutua tyhjentämään syvältäkin.
  • Herumista voi helpottaa lämpimillä kääreillä
  • Imetyksen voi aloittaa terveestä rinnasta ja vaihtaa kipeään kun heruminen on käynnistynyt
  • Äidille riittävästi lepoa ja riittävä nesteytys

Oireiden tulisi helpottaa muutamassa vuorokaudessa, jos ei tai ne pahenevat, rintatulehduksen mahdollisuus pitäisi poissulkea lääkärin toimesta.

Rintatulehdus

Oireet ovat samanlaiset kuin tiehyttukoksessa, mutta taustalta löytyy bakteerin aiheuttama tulehdus. Bakteeri on voinut päästä rintaan rinnanpään haavauman kautta ja toisinaan ne ovat niin olemattoman pieniä ettei niitä tahdo paljain silmin nähdä. Hoitamaton tiehyttukos voi lisätä tulehtumisen riskiä.

  • Hoitona samat keinot kuin tiehyttukoksessa, sekä antibioottikuuri.

Mikäli tukoksia ja/tai tulehduksia esiintyy usein, syytä pitäisi etsiä, sillä nämä ovat yleisiä syitä miksi imetys koetaan kurjaksi ja miksi koetaan paremmaksi lopettaa imetys.

Lähde:

K. Koskinen 2008. Imetysohjaus. Edita. Helsinki. 

torstai 6. helmikuuta 2014

Tie imetystukiäidiksi



Mietin kovasti mitä on olla tukiäiti. Tullaanko sellaiseksi yhdessä yössä? Mieleeni nousi hetkessä alkuinnostus ja fanatistmi. Varmasti jokainen meistä tietää miltä tuntuu kun oppii jotain uutta, hallitsee uuden taidon, on saanut tärkeää tietoa. Sitähän luonnostaan haluaa jakaa kaikille jotka vahingokseen eksyvät tiellesi. Sitten alkuinnostus laantuu ja uusi juttu sopeutuu muiden taitojen ja tietojen joukkoon ja nousee esille vain tarpeen vaatiessa.

Tällä ajatusmallilla voisin käsitellä sitä, miksi joskus joistakin voi tuntua että ”toi tissihihhuli lyö imetysraamatulla päähän.” Tietoa tulee aivan liikaa, tulee tuttua juttua, jotain mitä ei halunnut tietää tai kuulla ja ennen kaikkea siinä on se toinen puhumassa ja tuettava jääkin luennon kuuntelijaksi. 

Ikävä kyllä imetys ei ole aiheena sellainen mistä on vaikeaa letkauttaa vastaavaa kuin ”tosi hienoa Pertsa kun opit itse vaihtamaan jakohihnasi, nyt passaa taas ajaa uusia kilometrejä!” Pelissä on mukana vahvoja tunteita jotka vaativat aikamoista tilannetajua ja pelisilmää. Tukityö ei ole helppoa, koska tuettavalla voi olla hyvinkin suuria murheita harteillaan. Onneksi meillä on loistava koulutus antamaan eväitä vapaaehtoistyötä varten.

Tukiäidiksi ei siis tulla yössä. Minullakin on ollut valtavia innostuskausia. Ja on edelleenkin vaikka ne puuskat onneksi tulevat nyt koulun puolella ja siellä ei haittaa vaikka höyryäisin vähän lisää lunta tupaan. Tukiäitinä on päästävä yli siitä mitä minä itse haluan, minkä minä koen ainoaksi oikeaksi tavaksi toimia, on opittava sulkemaan suunsa ja kysyttävä ”mitä sinä haluat?”

Taannoin yhden puhelinpäivystyksen aikana olin sairaana, ääntä ei tullut nimeksikään. Kokeneempi tukiäiti tuumasi että meillä on yksi suu ja kaksi korvaa, käyttäkäämme niitä siinä suhteessa. Miten fiksusti sanottu ja oivallettu! Tärkein tukimuotohan on kuunnella, kohdata toinen henkilö ihmisenä, toisena äitinä. Sen jälkeen jonkinlaista apua tai tukea tarvitsevana. Usein ratkaisun avaimet ovatkin äidillä itsellään eikä tukiäidin tarvitse olla kävelevä imetyksen tietopankki.

Tuntuu, että imetysfanaatikoksi kutsutaan henkilöä, jolla alkuinnostus on valtaisaa ja hänellä itsellään on hyvin jäykät raamit joiden puitteissa toimia ja muokata käytöstään tai neuvojaan. Tukiäitinä ei pääse pitkälle jos on joustamaton. Se mikä toimi minulla, ei ehkä toimikaan toisella. Se mitä minä pidin tärkeimpänä, ei olekaan listan huipulla toisella.

Oma kasvuni tukiäidiksi on vienyt useamman vuoden. Omien imetysteni alkutaipaleella olisin ollut huono tuki. Ja olen ollutkin. Silloin omat prioriteettini paistavat liikaa läpi, omat tunteet lyövät päälle. Siinä vaiheessa kun itse saa hieman etäisyyttä imetyksen herkkään alkuun, niihin huoliin mitä eri ikäkaudet ja kehityksen vaiheet tuovat mukanaan, on helpompaa katsella tilannetta ”boksin ulkopuolelta”, ottaa oma kokemus, muiden kokemus, saatavilla oleva tieto ja tuettavan oma toive huomioon. Samaan syssyyn onkin hyvä todeta, että on muistettava että äiti (ja isä) itse on oman lapsensa asiantuntija, ei tukiäiti tai muu perheen ulkopuolinen henkilö.

Kasvu ja kehitys on aina kesken. Mielenkiinnolla katselen vuoden päästä mitä sanottavaa minulla silloin on tukiäitiydestä.

Nyt sitten varokaamme, lainasin kirjastosta loistavaa luettavaa; Katja Koskisen Imetysohjaus sekä Jan Riordanin ja Karen Wambachin Breastfeeding and Human Lactation –opukset. Tulen varmasti syventämään tietojani ja jonnekinhan se alkuinnostus on purettava..?