perjantai 24. tammikuuta 2014

Yli 1-vuotiaan imetys



Miksi imettää pitkään? Kysyisin mieluummin miksi ei jos imetys sujuu ja äiti sekä lapsi tahtovat jatkaa?

Joillekin takaraja lopettamiselle on kun lapsi aloittaa kiinteät, neuvola ohjeistaa aloittamaan lehmänmaitotuotteet, lapsi saa hampaita, oppii kävelemään, puhumaan, täyttää vuoden. Entäpä jos imetyksellä ei olekaan parasta ennen päiväystä?

Monesti olen törmännyt kysymyksiin täytyykö imetys lopettaa ennen kuin lapsi aloittaa päiväkodin? Tai kuinka sitä työpäivän pärjää jos lapsi ei käy rinnalla? Entäpä kun olisi aika olla muutama yö poissa kotoa ja imetykseen tulee pidempi tauko, loppuuko se siihen vai jatkuuko?

Sanotaan, ettei lapselle saisi järjestää liian montaa suurta muutosta samaan syssyyn. Sellaisia olisivat imetyksen lopettaminen ja päivähoidon aloittaminen samoihin aikoihin. Se on jokaisen oma päätöksensä lopettaako imetyksen ennen päivähoidon alkua, mutta kyllä se imetys sopeutuu myös sinne hoitopäivienkin arkeen hienosti.

Aloitin itse työt ennen kuin lapsi meni päivähoitoon, tein lähinnä yövuoroja ja lapsi oli tottunut nukkumaan tiiviisti kainalossani nuo ajat. Joinain vuoroina kävin kotona tauolla ja imetin nukkuvan lapsen, mutta kyllä ne vuorot menivät ilman imetystäkin, kunhan liivit joustivat. Lapsi sopeutui satunnaisiin poikkeusöihin nopeammin kuin maidontuotanto. Lapsen ollessa hieman alta kahden, aloitin opinnot. Samaan aikaan olin myös raskaana. Oman imetyspettymykseni koin kun jouduin omasta halustani lopettamaan parivuotiaan imetyksen. Olin valmistautunut tandemimetykseen ja raskauden puolilla välin imetys kävi niin kivuliaaksi, että sain kokea rajani ja pettyä. Suurimman eron lapsessa imetyksen loputtua huomasin, että hän alkoi sairastella joka muutaman viikon välein tarhassa kiertäviä tauteja.

Toisen lapsen kanssa kuvio toistui liki samoin, hänelle pumppasin tarhaan päikkäreille oman maitopullonsa alkua siloittamaan. Sitten imetys jatkui taas aamuisin ennen päivähoitoa, päivähoidon jälkeen, illalla ja yöllä. Samaa tanssia tässä yhä valssataan, opiskelen, käyn töissä ja touhuan vähän sitä sun tätä joka suunnalla. Vanhinta kun en enää imetä, nuorimman osalta olen kokenut imetyksen helpottavan elämää kovastikin.

Kun äiti hoivaa pientä vastasyntynyttä, siinä hetkessä on todella omituista kuvitella imettävänsä parivuotiasta tai vanhempaa, äiti näkee vain pienen ryppyisen nyyttinsä eikä suinkaan aktiivisesti touhuavaa, höpöttelevää taaperoa. Nyt kun minulla on alta 3-vuotias nuorimmainen, ajatus että imettäisin häntä vielä muutaman vuoden kuluttua tuntuu hivenen hassulta, mutta ei mahdottomalta.

Myöhemmässä vaiheessa imetys ei ole samanlaista kuin pienen vauvan. Lapselle voi kertoa että nyt ei sovi. Mutta ei ole väärinkään ottaa parivuotiasta keskellä Prisman käytävää rinnalle jos se on parhain ratkaisu.  Osa lapsista haluaa useamman kerran päivässä rintaa, jollekin voi riittää vaikka vain iltaisin hörpyt. Isomman lapsen kanssa harvemmin tulee koettua sellaisia imetysmaratoneja mitä pienen vauvan, vanhemmalla lapsella imu on tehokas ja hän voi saada paljon nopeammin tarvitsemansa kuin pienempi. Imetys ei lopu vaikka taukoa tulisikin muutama päivä, voi jopa olla ettei rinnat pakkaudu maidosta reissussa, mutta kotiin palatessa lapsen luo, äiti kokeekin saman ilmiön kuin maidonnoustessa synnytyksen jälkeen.

Joitakin kauhistuttaa että lapsi repii äidiltä paitaa pois päältä tai pyytää ääneen maitoa. Ymmärrän sen kyllä, oma asenteeni on kuitenkin ollut että kyseessä on pieni lapsi. Hän ei näe siinä mitään väärää, eikä siinä ole mitään väärää. Hän käyttää niitä sanoja jotka hänelle annetaan ja käyttäytyy kuten annetaan.

Pitkällä imetystaipaleella sitä törmää jos minkälaisiin uskomuksiin ja asenteisiin. Osa on kannustavia, ihmetteleviä, torjuvia, paheksuvia. Ilman paksua nahkaa oman läheisen tuki ja hyväksyntä helpottaa kummasti, ja tieto ettei tässä olla ainokaisia. Tavallista elämää ei tarvitse rajoittaa, haaveita lykätä tai jättää tyystin toteuttamatta imetyksen vuoksi, se kulkee mukana yhtenä monista muista asioista ja sopeutuu muuhun elämään.

Tähän yhteyteen loistavia sosiaalisen median kanavia ovat mm. facen taaperoimettäjät, Taaperoimetys ja uudempi ryhmä iHmetys - sosiaalisen median imetystukiryhmä.
Maitolaiturillakin puidaan runsaasti pitkän imetyksen aiheita asiallisissa merkeissä ilman että kukaan heittelisi asiattomasti kapuloita rattaisiin.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Yöimetyksen vaikutus lapsen hampaisiin



Miten yöimetys ja hormonitoiminta liittyvät toisiinsa? 

Prolaktiini, joka ylläpitää maidontuotantoa, on runsaimmillaan veressä juurikin yöaikaan. Tämän hormonin pitoisuus veressä laskee imetyksen edetessä (kuukausien aikaviiveellä), jolloin imetys itsessään ei ole enää niin riippuvainen hormoneista vaan itse imetyksestä (kysynnän ja tarjonnan laki). Tarvittaessa yöaikaan tapahtunut imetys tai rintojen tyhjentäminen muilla keinoin auttavat lisäämään maidonmäärää.

Entä jos yöimetys ei lopukaan kun lapsi täyttää 6kk? Tai vuoden? 

 

Vähemmän hiiskuttu aihe on taaperoikäisen (ja miksei vanhemmankin) yöimetys.

Seuraavia väittämiä olen kuullut usein yöimetyksestä:
 * "Yöimetys pitäisi lopettaa koska se on raskasta" – no ei kaikille, esim. minun ei tarvitse olla hereillä eikä lapsen tarvitse olla hereillä jos lapsi nukkuu vieressä ja yön aikana käy rinnalla.
* "Yöimetys reikiinnyttää hampaat" – ei, jos suuhygieniasta huolehditaan.

Oma ratkaisuni töihinpaluun jälkeen oli, että yövuorossa kävin tauolla imettämässä lasta sillä rinnat eivät olisi kestäneet 12 tunnin työvuoroa rintoja tyhjentämättä. Yöimetykset rauhoittivat yöt kun lapsi on aloittanut päivähoidossa ja omat päivät koulunpenkillä. Imetys sujui perhepedissä paremmin kuin hyvin ja aamulla koko perhe jaksoi herätä virkeänä.

Yöimetykset 6kk:n jälkeen ovat perusteltuja siinä kohdin kun lapsi aloittaa kiinteät, päivät menevät helposti touhottaessa ja rinta ei tuolloin välttämättä maistu, lapsella on kiire touhuta kaikkea muuta. Monet lapset tankkaavat äidinmaitoa yöaikaan, äidinmaito (tai korvike) ovat ykkössijalla lapsen ravitsemuksessa vuoden ikään saakka. Nämä vaiheet ovat kausia, ne tulevat ja menevät, mutta jos yöt menevät aivan vallattomiksi, päiviä kannattaa rauhoittaa jotta lapsi malttaisi nauttia edes osan tarvitsemastaan maidosta tuolloin. Vuoden iän jälkeenkin tulee kausia, jolloin yöimetys voi toimia osana arkea.

Lapsella on viimeiset tiheänimun kaudet 6kk:n ja noin 9kk:n iässä. Myöhemminkin napanuora lyhenee hetkellisesti äidin ja lapsen välillä, usein ne liittyvät lapsen kehitysvaiheisiin, terveydentilaan tai ympäristön mahdollisiin muutoksiin. Se ei ole häpeä, että lapsi saa turvaa ja lohtua äidistä myös ensimmäisen syntymäpäivänsä jälkeen.

Imetyssuositukset ja suunterveyden edistäminen

 

Olen saanut itsekin osani hammashoitajalta joka piti yöimetystä erittäin tuomittavana ja hampaat tuhoavana. Siltikään ei löytänyt sanottavaa lasteni hampaista.

Se mitä THL sanoo imetyksen edistämisohjelmassaan suunterveydestä kuuluu tiivistettynä näin:
·         * Imetys stimuloi leukojen kasvua ja purentalihasten kehittymistä. Imetys tukee purennan varhaiskehitystä.
·         * Reikiintymistä aiheuttava kariesbakteeri ei pysty hyödyntämään äidinmaidon laktoosia yhtä nopeasti siinä missä tavallista sokeria (sakkkaroosia), sillä äidinmaidon omat antibakteerit ja entsymaattiset aineet estävät laktoosin hajoamisen lapsen suussa. 
      * Yöpullosta ja tutista suositellaan luovuttavan vuoden iän paikkeilla. (Miksi yöimetyksestä kehoitetaan luopumaan parhaillaan jopa puolenvuoden iässä?)

Rinnasta imiessä maito päätyy nieluun ja lapsen suun perälle, eikä maito hulju kauttaaltaan suussa kuten tuttipullolla syöttäessä.

·         Riski reikiintymiseen muodostuu vasta kun lapsen ruokavalioon kuuluu runsaasti sokerisia tuotteita ja/tai fluorin käytössä on puutteita. Äidinmaidossa esiintyvää hampaita ja ikeniä suojaavaa laktoferriiniä löytyy nykyään myös muutamista hammastahnoista.
Tiivistettynä pääpointit olisivat välttää kariesbakteerin tarttumista lapseen, terveellinen ruokavalio, säännölliset ruoka-ajat, Xylitol-tuotteiden käyttö ja ennen kaikkea kunnollinen hampaidenharjaus. Ja tietenkin vanhempien itsensä kuuluu myös huolehtia hampaistaan.

Joskus olen kuullut ettei lapsen maitohampaiden kunnolla ole väliä kun ne vaihtuvat ennen pitkää pysyviin hampaisiin. Siinä mennään mielestäni metsään ja pahasti. Heti kun pieni lapsi saa hampaat suuhunsa, ja itseasiassa jo ennen sitä, hän ottaa vanhemmistaan mallia ja opettelee myös itse suunhoitoa. Lisäksi saatu kariestartunta ei katoa hampaiden vaihtuessa, mutta bakteerien määrän suussa voi pitää minimissään huolellisella hammashoidolla.

Sosiaali- ja terveysministeriöön viitaten lapsi oppii harjaamaan itse hampaansa kouluikäisenä, mikä ei ole mahdollista jos oikeaa tekniikkaa ei ole alusta asti harjoiteltu.


Päivitetty 23.10.2015

Käytetyty lähteet: 




Karla Loppi, 2004, Rinnan anatomia ja maidoneritys 


Lisää luettavaa aiheesta:

Ollila, P. 2010. Väitöskirja Assessment of caries risk in toddlers Oulun yliopisto.

Päkkilä, P. 2012. Opinnäytetyö. Taaperoimettäjien kokemuksia suun terveydenohjauksessa Oulun AMK s. 12 -> 







torstai 16. tammikuuta 2014

Lasten ja nuorten hoitotyön aloitus

Ja niin starttasi lasten ja nuorten hoitotyön opinnot. Tänään kävimme läpi lasten hoitotyön erityispiirteitä alkaen aivan labrojen ja mittausarvojen eroista aikuisten viitearvoihin, kuinka perhe huomioidaan ja otetaan osaksi hoitoa, miten lapsi saadaan viihtymään ja kuinka päästään haastavien tilanteiden ylitse.

Tällä erää harjoittelun alla oli vauvojen peruskäsittelyä; kylvetys, pukeminen, kuinka pidetään sylissä, nenämahaletkun laitto ja virtsapussin asettaminen. Luettavaa materiaalia oli jonkin verran, joista "uutena" tuli leikki-ikäisen lapsen emotionaalinen tuki päiväkirurgisessa hoitotyössä - hoitotyön suositus.

Imetykseen tämä ei nyt millään muoto suoranaisesti liittynyt, vaikka hienoahan se olisi näillä nukeilla tehdä ohjausta.

 

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Muuttuuko äidinmaito jossain vaiheessa epäkelvoksi lapselle?



Monikohan on kuullut lausahduksen rintamaidon muuttumisesta sokerivedeksi? Kaksi seikkaa puoltaa tuota; äidinmaito on makeaa, kuin sokerivettä. Ja jos pumppausotos on vähärasvaisempaa maitoa ns. etumaitoa (johon nykytietämykseni mukaan rasvamolekyylit maitotiehyistä eivät ole vielä päässet mukaan kuten myöhemmin tulevaan rasvaisempaan "takamaitoon"), tietenkin se näyttää laihalta sokerilitkulta. Mutta siihenpä se jääkin; hiljattain kuulin että rinnat keskustelevat lapsen syljen kanssa. Äidin elimistö alkaa valmistelemaan maitoa sopivanlaiseksi sairastuvalle lapselle. Tälle en vielä ole löytänyt kirjallisia lähteitä, mutta äärimmäisen mielenkiintoista!

Joka tapauksessa, nainen kykenee tuottamaan kolostrumia jo raskausaikana. Ensimaito on kuin tiivistettyä tavaraa; paljon proteiinia, rasvaliukoisia vitamiineja, vasta-aineita ja mineraaleja pienessä määrässä. Vastasyntynyt terve vauvahan ei tarvitse paljoa maitoa, mutta sitäkin enemmän suojaa. Ensimmäiset päivänsä, jonka aikana maito nousee rintoihin, vauva pärjälee maitotilkkojen lisäksi oman kehonsa ravintovarastojen turvin. Kolostrumin väri vaihtelee kirkkaasta kellertävään, valkeaan, rusehtavaan tai jopa vaaleanpunaiseen ja on paksua kuin kerma.

Koulussani rokoteluennolla jo törmäsin tietoon miksi vasta 6 kuukauden ikäisiä vauvoja suositellaan rokotettavan? – Siihen asti äidinmaidon vasta-aineet suojaavat vauvaa. (Ehkä tämä oli kuitenkin luennolla huonosti ilmaistu, sillä maitohan sisältää lasta suojaavia vasta-aineita jatkossakin, mutta se ei enää yksinomaa riitä.)

Kypsä maito on valkeaa, juoksevaa eikä enää niin tiivistettyä tavaraa kuin kolostrum jota nainen tuottaa noin viikon ajan synnytyksestä. Maidon noustua ja kypsyttyä, äiti tuottaakin maitoa runsaammin joka edelleen vastaa lapsen tarpeita.

Kun lapsi kasvaa, äidinmaito ei suinkaan muutu sokerivedeksi kun lapsi ohittaa maagisen ensimmäisen vuoden rajapyykin. Sen sijaan maito muuttaa muotoaan energiapitoisemmaksi. Yli yksivuotias saa äidinmaidosta yhä kaiken tarvitsemansa, paitsi D-vitamiinia ja rautaa hän ei saa tarpeeksi. 

Lisäksi löysin facebookista mielenkiintoisen kuvan Breastfeeding Matters-ryhmästä; odottava äiti imettää vain toisesta rinnasta isompaa lasta ja pumppaustuloksena hän sai toiseen pulloon kypsää maitoa taaperolle ja leporinnasta kolostrumia tulevalle vauvalle. Kaipa sitä luontoäiti on ajatellut aivan kaikkea!

Blogihiljaisuus alkaa toivottavasti helpottamaan, vaikka onhan tuon aikana jotain hyödyllistäkin puuhailtu. Uusi harjoittelujakso alkoi sairaalassa, koulussa puolestaan alkaa lasten ja nuorten hoitotyön teoriat. Pieni laktivisti jo puraisi kun vastailin ennakkotehtävään ja lueskelin lähdemateriaalejani pidemmälle. Tästä suuren kysymysmerkin kera tuleekin mielenkiintoinen opintokokonaisuus kun kritisoin lähteiden kehoituksia käyttää vauvalla tuttia ja sokerivettä tilanteessa kuin tilanteessa. 

Se mitä itse olen kokenut, imettävälle äidille ei ole annettu tilaa toimia itsellleen sopivalla tavalla ellei sitä ole osannut ja kyennyt vaatimaan. Lasten hoitotyö kuitenkin lähtee koko perheen hoitamisesta joten en poissulkisi sairaalaoloissa imetyksen ihmeellistä voimaa toimia niin lohtuna, turvana kuin ravinnonlähteenäkin.

Liekkö ansaitusti imetystukiäitikurssilaiset saivat komiat napit takinpieleen.


Lähteet:
Reinikka, J. 2006 Äidinmaidon koostumus
Paukkunen, J. & Syrjämäki, H. 2013. Opinnäytetyö. Metropolia AMK.


 

maanantai 6. tammikuuta 2014

Rintojen kyky tuottaa maitoa ja varastoida sitä



Imettävän äidin rinnat eivät ole koskaan täysin tyhjät maidosta. Imetyksenkin aikana maitoa muodostuu aina lisää. Oletko joskus kuullut ettei noin pienillä rinnoilla voi maito riittää? Tai onko mielikuva isoista, paljon maitoa tuottavista rinnoista tuttu? Jotain perää noissa on, mutta se ei ole koko totuus.

Lähden liikkeelle matematiikalla. Minulla on 5dl muki ja 2dl kuppi. Kummallakin voin juoda litran kaakaota, toisella minun on vain otettava useampi kupillinen.


Se on totta, että rinnat voivat varastoida eri määrän maitoa. Rintojen ulkoinen koko riippuu kehon rasvakudoksen määrästä. Se voi antaa osviittaa paljonko rinnat voivat varastoida maitoa, mutta muistetaan että maitorauhasten määrä on se joka vaikuttaa maidonmäärään. Pienempi varastointikapasiteetti ei siltikään estä imettämästä yhtä tai jopa useampaakin lasta onnistuneesti.

Rinnat muodostavat sitä enemmän maitoa, mitä tyhjemmät ne ovat. Jos rinnat ovat täynnä maitoa, aivot saavat hormonaalisen viestin ettei maitoa tarvitse tuottaa enempää. Se jolla on suuri varastointikapasiteetti, voi mennä useampi tunti ennen kuin rinnat tulevat täyteen ja keho tulkitsee että tämä riittää. Pienemmällä varastointikapasiteetilla stoppi tulee nopeammin, jolloin rintoja on tyhjennettävä useammin jottei näitä stoppeja tulisi niin usein ja sen vuoksi kävisi niin, että maidonmäärä lähtee vähenemään.

Jos rinnat saavat olla täynnä, maidonvirtaus hidastuu. Jopa yksi kunnon tyhjennys ja pian sen perään imettäminen (ennen kuin rinta taas on täynnä) lisää virtausnopeuden jopa kaksinkertaiseksi. Tämä tukee ajatusta suihkutissi-ongelman hoidosta. Täyden rinnan lepuuttaminen (pidempi imetysväli per rinta) hidastaa maidonvirtausta ja vähentää suihkuamista.

Lähde:
Karla Loppi, 2004, Rinnan anatomia ja maidoneritys