torstai 6. marraskuuta 2014

Uusia kirjoittajia

Aika meinaa käydä vähiin, kovasti olisi halua kirjoittaa, mutta koulu nappaa aikamoisen osan ajasta. Onnekseni olen saanut kaverikseni kaksi uutta kirjoittajaa. Ideana on edelleen tuoda esille uusia tutkimuksia, kaivella imetyksen ja lastenhoidon historiaa sekä omia oivalluksia matkan varrelta. Blogilla on nyt myös omat sivut facebookissa jonne luomme vapaasti jaettavaa imetysmyönteistä materiaalia suomenkielellä https://www.facebook.com/imetyskolmenkauppa

- Ensilumia odotellen Karoliina

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Keravan imetysflashmob

Jotta kirjoitukseni eivät jäisi vain sanoiksi, tarvitaan myös tekoja. Joten otin ja ajoin Keravalle ottaakseni osaa imetysflashmobiin. Tämä tuli myös osaksi toista projektia jonka osalta tapahtumaa taltioitiin enemmänkin.

https://www.facebook.com/Keravakaupunki/photos/a.141901372616879.31697.131377747002575/415663425240671/?type=1&theater

Tapahtumasta kirjoitettiin myös reipasotteinen blogikirjoituskin Pin the fuck ups; Oi beibi, ime mun tissiä

Ja mitä fiiliksiä tapahtumasta jäi käteen? Joukossa on voimaa. Tässä vaiheessa imetys missä sattuu nyt ei enää nostata tunteita tai hetkauta sen kummemmin. Mutta alkuaikoina, kun mietti teenkö nyt kaiken oikein, apua jos vauva alkaa huutamaan ja kaikki tuijottaa... Olisipa vaan ollut hienoa olla liikkeellä kaverin tai useammankin kanssa.

Olin kuitenkin epäileväinen ettei tämä tapahtuma tule muuttamaan tilannetta. Kuluu muutama vuosi ja taas jossain joku onneton patistaa äitiä vessaan imettämään. Tai ehkei sittenkään jos muistaa mitä viime kerrasta seurasi?

Oli kuitenkin ihanaa jutella muiden äitien kanssa, jakaa omia kokemuksia ja kertoa mitä Imetyksen tuki tekee. Etenkin tukiäitikoulutus herätti mielenkiintoa sekä mistähän löytyisi lähin aktiivinen tukiryhmä. Näitähän on onneksi ympäri Suomea ja uusia kursseja pyörähtää syksyn mittaan käyntiin.

Aurinkoista ja vähäsateista juhannusta itse kullekin!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Miksi imetys ei saa näkyä?



Nähtävästi on taas aika pohdiskella imetystä julkisissa tilanteissa ja sivuta myös mistä löytää mukavia vaatteita imetystaipaleelle. Viittaan nyt hyvin vahvasti tuoreeseen tapaukseen jossa Keravan Prisman vartija oli kehoittanut äitiä siirtymään vessaan imettämään. http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/222742-lasta-imettanyt-aiti-kaskettiin-vessaan-keravalla?page=1

Tähän minä sanon että upeaa kun äiti piti puolensa! Joku ehkä tykkää nauttia lounaansa haisevassa vessakopissa kuunnellen muiden vierailuja naapurikopeissa, mutta ei sinne kyllä ketään saisi painostaa menemään.

Miksi joku haluaa mennä imettämään suojaan?
·         * lapsi voi olla aikamoinen pöllöniska, eikä keskity ruokailuun jos ohitse kulkee jatkuvasti ihmisiä
·         * äiti kokee kiusalliseksi ruokkia lastaan muiden nähde
·         * imettäminen on vaikeaa (rintakumi, asennon löytäminen vaikeaa, lapsella rintaraivareita etc.)

Ja taas tämän huonoja puolia:
·         * lastenhoitohuone/vessa voi olla hyvin pitkään varattuna muilta sitä tarvitsevilta
·         * onko äiti mennyt sinne omasta halustaan vai jonkun käskyttämänä?

Se että jotakuta etoo nähdä jonkun imettävän on lopulta aika vähän. Hyvä kello kauas kantaa, paha vielä kauemmas. Ihmisillä on onneksi kyky kääntää päätään, muuttaa suuntaansa tai suunnata katseensa jonnekin muualle jos ei halua jotain näkyä katsella.

Ja miksei lasta syötetty ennen kauppareissua tai käytetä pulloa? Lapsi on voinut syödä ennen lähtöä, matkan aikanakin ja vaatia taas lisää maitoa, jotkut lapset noudattavat omaa sisäistä kelloaan, toisten syömisiä taas on mahdoton ennakoida. Ja pulloa en pitäisi automaattisena ratkaisuna tilanteeseen. Joskus mietin etten halua käyttää pulloa, lapsi ei ehkä huolisi pulloa, mutta hyvä vastaus on ”en käytä pulloa” ja sitä ei tarvitse sen enempää selitellä. Tämä toimii myös toisinpäin ”en imetä.” Ei selityksiä, kukaan ei ole velvollinen kertomaan halusiko imettää tai mikä meni vikaan. Kun ei se muille kuulu.

Irlannissa isoissa kauppakeskuksissa oli parhaillaan erikseen vessat ja omasta sisäänkäynnistä rauhallinen huone jossa saattoi imettää lasta nojatuolilla (ja istumapaikkoja oli useampia), mahdollisuus lämmittää pulloa / ruokaa ja jos muistini ei tee tepposia, myös pientä puuhaa isommalle sisaruksellekin. Näissä ei ollut mitään vaipanvaihtopistettä vaan ne olivat vessojen puolella. Jos ei halua imettää julkisesti, mielestäni tarjolla pitäisi olla tähän soveltuvat rauhalliset tilat.

Suomi on imetysmyönteinen maa, mutta voisi olla vielä vahvemmin. Mielestäni on harmillista että äidit joutuvat kokemaan häpeää siitä että imettävät lastaan. Jotkut kokevat tarpeelliseksi piilotella pulloruokintaa. Eikös sen pienen ihanan lapsen ruokkiminen tavalla toisella pitäisi olla mitä hellyyttävin tapahtuma?


Imetykseen sopii melkein mitkä vain vaatteet. Joskus muistan tuskailleeni miten kummassa ne äidit keskellä kauppaa avaa imetysliivien hakasta, laskee liiviä alemmas, avaa paitaa ja auttaa lapsen rinnalle. Ja miten se tapahtuu niin huomaamattomasti?

Liivien osalta imetysliivit ovat parhaimmat, normaalitkin käyvät mutta kuppia laskiessa alemmas kangas venyy hiljalleen eikä liivit ole enää niin tukevat kuin aikaisemmin. Etenkin hyvin suuria kokoja löytää helpommin muualta Euroopasta tai aina USAsta asti.  Hakusanat olisivat ”imetysliivit”, ”nursing bra”, ” amnings bh”.

Imetykseen on monenmoisia paitoja ja mekkoja. Monet ovat keskeltä halki niin että saa yhden rinnan kerrallaan hieman esille. Joissakin on napitus tai nyöritys keskellä ja sitä kautta saa laskettua paitaa sivummalle. Imetysvaatteet kuitenkin maksavat jonkin verran, vaikka onneksi käytettyinäkin niitä löytyy. Merkkejä löytyy laidasta laitaan hakusanalla ”imetyspaita”, ”imetysmekko”, ”nursing tops”, ”amningskläder” etc.

Edullisempi vaihtoehto on kerrospukeutuminen. Äiti nostaa päällimmäisen paidan helmaa ja laskee alemman topin  kaulusta jotta rinnan saa esille.

Oma suosikkini säiden ollessa suotuisat on harvakseltaan virkattu poncho. Siinä saa olla jo aikamoinen tirkistelijä jotta jotain näkisikin vaikka tietäisi mitä vaatteen alla tapahtuu.

Jotkut heittävät harson, huivin tai muun kankaan lapsen pään yli imettäessä. Se peittää hyvin, mutta kaikki lapset eivät suinkaan suostu siihen että ovat jonkinlaisen viritelmän alla piilossa.

Puhumattakaan kuinka huomaamatonta imetys on kun lasta kantaa liinassa, repussa tms.
Se vähä mitä imettäessä rinnasta näkyy, on todellakin olematonta verrattuna siihen mitä näemme kadunvarsimainoksissa tai kuinka vähissä vaatteissa on ok kulkea kylillä, kunhan vaan se tissi ei ole lapsen ulottuvilla...




Tästä pääsenkin seuraavalla kerralla jatkamaan aiheesta rinnat ja seksuaalisuus.


lauantai 24. toukokuuta 2014

Riittääkö pelkkä rintamaito vauvalle helteellä?

Käyn nyt läpi pari tilannetta jolloin vanhemmat jäävät miettimään pitäisikö sittenkin tarjota vauvalle vettä rintamaidon sijaan.

Matkustaminen ulkomaille lämpimään tai yllättänyt helle, pitäisikö antaa vettä varuiksi?

Rintamaito riittää täysimetetylle, jopa kiinteät aloittaneelle rintamaito on vettä parempaa janojuomaa, rintaa kannattaa tarjota tavallista useammin. Rinnat muuttavat maitoa vetisemmäksi, juuri lapsen tarpeita vastaavaksi maidoksi. Rintamaito korvaa hikoillessa poistuneita suoloja ja ylläpitää elektrolyyttitasapainoa. 
Toisinaan vanhempia voi mietityttäää todellako rinnat ehtivät mukaan lisääntyneeseen nesteentarpeeseen; kyllä, se vie sen muutaman päivän kuin tiheän imun kaudella, kunhan lapsi vain saa olla rinnalla niin usein kuin haluaa ja niin pitkään kuin tarvitsee.

Se että lapsi saa tarpeeksi nestessä näkyy pissavaippojen määrässä, jos se tipahtaa on imetystä tehostettava (ja äiti katsoa juoko itse tarpeeksi) ja tarvittaessa lapselle on annettava muuta juotavaa kuivumisen estämiseksi. Lisäksi lapsi on pirteä, suun limakalvot kosteat ja iho kimmoisa. Vauvoilla pään aukileet ovat vielä avoimet ja menevät kuopalle kuivuessa, myös silmät voivat painua kuopalle, mutta näissä tilanteissa toivoisin todellakin että lapsi on jo sairaalassa ammattihenkilöiden hoidossa.

Äiti on sairastunut vatsatautiin, pitäisikö yhä imettää vai pitää lasta erillään?

Mitä ilmeisimmmin lapsi on saanut jo tartunnan kun äidin tauti alkaa oireilemaan ja vaikkei olisikaan, juuri nyt lapsi saa samaan aikaan vasta-aineita tautia vastaan. Imetetyt vauvat eivät joudu niin herkästi sairaalahoitoon kuivumisen vuoksi kuin korvikkeella ruokitut, syynä on juurkin äidinmaidon hyvä imeytyminen. Sairaana ollessaan äidin on vain muistettava juoda itse tarpeeksi (ja syödä, korvausjuomat apteekista tukevat äidin vointia). 

Lisään kuitenkin että jos lapsi sairastuu ja voi huonosti, vanhemmilla herää huoli niin on mentävä lääkäriin, kuivumisen astetta ei ole helppoa määritellä ellei tapauksia ole nähnyt useita ja pienillä tilanne voi edetä hyvinkin nopeasti kurjaksi. Mutta imetys on kuitenkin lapsen eduksi sairastellessa.

Löysin hyvän taulukon kuivumisen oireista vaikka näitä käydäänkin läpi siitä näkökulmasta että lapsi itse on sairastunut. Oireet ovat kuitenkin samanlaiset. Alle kouluikäisten lasten ripuli-oksennustauti: Kuivumisen merkkejä

maanantai 5. toukokuuta 2014

Välikuulumisia

Blogi ei ole suinkaan unohtunut, nyt pitää vain niin kiirettä koulun omien kurssien sekä harjoittelun kanssa että meinaa tunnit loppua vuorokaudesta. Puhelinpäivystykseenkään ei aika riitä tällä erää, mutta tämä on osa vapaaehtoistyön luonetta, tehdään kun sopii.

Mutta jotain mukavaakin, posti toi tullessaan ikioman Imetyksen lohtukirjan jota pääsen muiden iltalukemisteni kanssa selailemaan kunnolla ja pian on oman tukiryhmämme seuraava kokoontuminen edessä.

Lueskelun alla on ollut kolme pro gradua imetyksestä joista kahden keskeinen aihe on imetysohjaus ja sen toteutuminen sairaalassa niin vanhempien kuin hoitohenkilökunnan kokemana.



 Imetyksen lohtukirja on myös luettavissa internetissä ilmaiseksi osoitteessa http://issuu.com/imetyksentuki/docs/lohtukirja_issuu

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Imetys raskausaikana ja tandemimetys

Imetys raskausaikana

Kun aloin odottaa kuopustani, sain neuvolasta varoittavat sanat että kai esikoisen imetys on jo loppunut (eikä se ollut kysymys vaan toteamus). Imetys vaarantaisi raskauden. Ja nämä sanat ovat tutut monelle muullekin.

Imetystä raskausaikana himmailaan myös ajatuksella että se on äidille raskasta. Mielestäni se on jokseenkin turhaa toisen puolesta ajattelemista. Luottaisin yhä äiteihin että he kyllä tietävät milloin jaksavat ja milloin eivät jaksa imettää lastaan. Saman huolen voisi ilmaista myös niin, että äideille annetaan tilaa harkita mikä on mieluisa ratkaisu kuin annetaan suora käsky.

Lasta siis voi aivan hyvin imettää läpi raskauden, jos se tuntuu raskaalta ja silti haluaa jatkaa, imetyskertoja voi vähentää esim. muutamaan kertaan päivässä.

Miten raskaus vaikuttaa imetykseen?

Imetyksestä voi tulla kivuliasta raskausaikana, rinnat muuttuvat herkemmiksi ja äiti voi käydä läpi hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Imetykseen voi liittyä niin hellyyttä, rakkautta kuin vihaa ja pettymystäkin, vaikka se olisi yhä käynnissä. Tunteiden olemassaolo kannattaa hyväksyä ja sitten pysähtyä miettimään mitä tehdä tilanteelle jos se ei ole mieluisa. Imetys voi aiheuttaa myös kohdun supistelua, joka ei ole vaarallista jos äiti on terve ja raskausaika ollut normaali.

Raskausaikana maidonmäärä voi vähetä ja maku muuttua. Jotkut lapset saattavat itse lopettaa rinnalla käymisen näistä syistä johtuen.

Omaa jaksamistaan äiti parantaa panostamalla terveelliseen ruokavalioon ja lepäämällä tarpeensa mukaan.

Milloin ei pitäisi jatkaa imetystä raskausaikana?

Kun kohdun supistelu tuntuu kivuliaalta, kyseessä on kaksosraskaus, taustalla on aiempia ennenaikaisia synnytyksiä, äidillä on verenvuotoa tai äidin paino laskee, imetyksen lopettaminen voi olla suositeltavaa.

Vieroitus vai tandemimetys?

Mikäli äiti haluaa vieroittaa lapsen ennen seuraavan syntymää, se pitäisi tehdä sen verran ajoissa ettei lapsi koe kahta suurta mullistusta samaan aikaan; eli imetyksen lopettamista ja pikkusisaruksen syntymää. Ajattelen, että on hyvä että perhe on ehtinyt vakiinnuttaa uusia tapoja imetyksen tilalle joita voi hyödyntää myös kun vastasyntynyt on rinnalla esim. legoilla rakentelu, kirjan lukeminen jne.

Jos päädytäänkin tandemimetykseen, eli tilanteeseen jossa äiti imettää vanhempaa ja nuorempaa lasta yhtäaikaa, on muistettava että vastasyntynyt on etusijalla rinnalla. Vanhempi lapsi voi taantua lähemmäs nuoremman tasoa, mikä on luonnollista, ohimenevää mutta voi aiheuttaa äidissä negatiivisia tunteita. Toisaalta monet ovat kokeneet tandemimetyksen helpottaneen arkea ja vähentäneen sisarkateutta.

Jos vanhemman imetys on ehtinyt loppua, mutta haluaisi silti hänelle tarjota äidinmaidon etuja, hänelle voi hyvin pumpata pieniä maistiaisia pienemmän imetyksen lomassa. Tämä oli oma ratkaisuni kun en jaksanut imettää esikoista läpi toisen raskauden ja jouduin luopumaan tandemimetyksestä.

Kahta erilaista maitoa samaan aikaan

Breastfeeding Matters-linkin takaa löytyy ko. facebookryhmään tullut kuva, jossa äiti oli imettänyt lastaan vain toisesta rinnasta raskausaikana. Toinen rinta oli levossa. Lopulta kun hän pumppasi kummatkin rinnat, aktiivinen rinta tuotti maitoa taaperolle ja levossa ollut rinta tuotti kolostrumia syntyvälle lapselle. Upeaa eikö vain?

Lähde:
Deufel, M., Montonen, E. toim. 2010. Onnistunut imetys. Duodecim

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Velhojen ja tietäjien pääsiäinen

Pääsiäisen aikaan jopa minä lomailen, mutta jotain pientä tähänkin hetkeen löytyy, sillä monista suomalaiskodeista löytyy joukko uusia velhoja tahi tietäjiä.

"Jos lasta imettää kolome pitkee perjantaita niin siitä tulloo veleho eli tietäjä."
Pielavesi. Nissinen, Armas 56.1936

Tämä kansanperinne jatkuu vielä niin että neljäntenä pitkänäperjantaina lapsesta tulee ylivelho, viidentenä yliylivelho ja kuudentena tuplavelho.



Lähteet:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Pääsiäinen
Niemelä, M., 2008. Imetyskertomukset ja äitien sanataideverkkoryhmä. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Biological Nurturing; helppo imetysasento ilman vaikeita muistisääntöjä.



Ja taas löytyi uusi tapa auttaa lasta mm. imuoteongelmissa. Kyseessä on biological nurturing, eli käytännössä äiti käy taaksenojaavaan istuma-asentoon, ei kuitenkaan selinmakuulle. Taakse runsaasti tyynyjä tai muuta tukea jotta olo on mahdollisimman hyvä ja sitten vain lapsi vatsalleen esimerkiksi vatsan yli pötköttelemään. Toinen nimitys tälle asennolle on Laid back breastfeeding.

Riittää kun vauvan asettaa itsensä päälle masulleen. Tärkeintä on että navat ovat vastakkain, vatsa vatsaa vasten. Äiti saa lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi kun hän laskee kätensä jo luonnostaan lapsen selälle. Lapsen poski on jossain rinnan lähellä. Vauva voi ihan itsekseen hamuta rinnanpään suuhunsa tai äiti voi halutessaan myös työntää rintaa lapsen ulottuville.


Videolla alkaa tapahtua 1:20 kohdilla, vaikka ennen sitäkin on hyödyllistä johdantoa.

Tämän asennon etuina ovat ennen kaikkea helppous, äiti voi rentoutua ja saada kädet vapaiksi. Asento voi auttaa mm. jos on suihkutissit, matalat rinnanpäät, suuret rinnat tai imuoteongelmia.

Asentoa voi muokata joko lapsi pötköttää äidin vatsalla poikittain, pituussuunnassa, kainalon kautta tai olan yli nurinpäin. Katso hyvät kuvat asennoista.

Kohta kohdalta ohjeet mukavaan asentoon.

Ja miksi tämä oli minulle jokseenkin hämmentävää tietoa, johtui ensimmäisestä saamastani imetysohjauksesta. Silloin minut ohjattiin kunnolla istumaan, rintojen oli saatava roikkua alaspäin ja maan vetovoima saisi osaltaan auttaa maitoa valumaan ulos. No ohjaus ei tapahtunut ihan näillä sanavalinnoilla, mutta tämä mielikuva niistä tuli. Mutta ihanin lausahdus tuli heti lapsen synnyttyä, lapsen pitäisi antaa kosketella rintaa. Ne kuulemma tykkäävät kosketella kaikkea pyöreää.

Lähteet:
Biological nurturing: Recipe
LLLI: Laid-back breastfeeding, or Biological Nurturing
Breastfeeding USA: Some Ins and Outs of Laid-Back Breastfeeding
Nurture Normally: Flat and Inverted Nipples

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Lapsentahtinen pulloruokinta

Paced Bottle Feeding

Pullonpyörittäjien oppaassa puhutaan tahdistetusta pulloruokinnasta. Tämä jäljittelee samaa rytmiä kuin vauva nielisi maitoa rinnalla. Maitoa heruessa vauva imee ja nielee. Sitten pitää tauon ennen kuin aloittaa imemisen uudelleen.

Tällainen rytmitys tukee imetystä ja sitä, että vauva saa haluamansa määrän maitoa. Tässä maito ei myöskään valu vuolaana virtana vauvan suuhun, vaan tosiaan tulee imujen mukaisessa rytmissä kuten rinnallakin. Tämän ajattelun pohjalta voisi välttää pahimpia rintaraivareita osittaisimetyksessä kun lapsi ei opi pullollakaan että maito vain valuu suuhun ja vatsa on täytetty muutamalla imaisulla.

Istualtaan syöttöasento on hyvin pysty. Syöttäjä tukee kätensä ja vauvansa esim. tyynyn avulla, sillä syöttötuokia saa kestää ja pieni vauva valuu helposti makaavaan asentoon. (vrt. kykenetkö itse juomaan mehupulloa selinmakuulla?), kylkimakuulla syöttäjä tukee jalkansa jotta hän jaksaa pysyä hyvässä asennossa. Lapsen käsiä ei saa peittää räteillä eikä estää häntä koskemasta pulloon.

Syötön aikana tarkkaillaan lapsen stressinmerkkejä, jotka viestivät siitä että maitoa tulee liian vuolaasti ja hänelle on syytä antaa hengähdystauko:


* Jos lapsi haroo pulloa, tauota syöttöä, pieni vauva ei yritä itse pidellä pulloa suussaan.
* Jos vauva näyttää syövän maidon ahnaasti tai kuulet ”glup glup” äänen, tauota syöttöä, vauva joutuu joka kerta nielaisemaan uudelleen kun suuhun tulee maitoa ja sitähän tulee ellei hän saa taukoa.
* Huolestunut ilme, kulmien kurtistus (aivan kuin vauva yrittäisi katsoa sinua hyvin tarkkaan), sormien ja varpaiden avaaminen nyrkistä ovat stressinmerkkejä.
* Jos vauva aspiroi ja joutuu yskimään tai valuttaa maitoa suustaan, on aihetta korjata asentoa ja pitää huoli tauoista.

Syötön aloittaminen

Eli, pulloa tarjotessa ylähuulta stimuloidaan tuttiosalla, tarkoituksena saada lapsi hamuamaan pulloa kuten hän hamuaisi rinnanpäätä. Samalla lapsi avaa suutaan isommaksi.

Lapsen aloittaessa imemisen, pulloa nostetaan, videolla lapsi imee ja nielaisee muutaman kerran ja sitten hän pitää tauon.



Seuraavassa videossa tämä on esitetty hyvin askel askeleelta nuken kera. Lasta ei oteta makaavaan asentoon syliin, vaan hänet tuetaan enemmän pystymään asentoon, ottaen huomioon että kummallakn osapuolella on mahdollisimman mukava olla.

Ylähuulta kosketetaan pullon tuttiosalla. Lapsi avaa suunsa ja ottaa tuttiosan suuhunsa. Pulloa ei työnnetä lapsen suuhun vaan pikemminkin odotetaan että lapsi itse vetää sen itselleen. Vauva saa imeä tyhjää tuttiosaa 1-2min, aivan kuin heruttaessaan rintaa.

Samalla pitäisi välttää, ettei lapsi ime suu piukalla vain tuttiosan kärkeä, jos lasta myös imetetään, samaisella otteella äiti huutaa varmasti voihan elämän keväät koko kotikadulleen.

Pulloa pidetään vaakatasossa, ei nosteta pystyyn. Lapsi saa imeä maitoa 20-30s (3-7 imaisua) jonka jälkeen pullonpohja lasketaan alas ja vauva saa tauon.

Tuttiosaa ei vedetä pois suusta vaan se saa olla kuten rinnanpääkin olisi suussa. Pullo nostetaan takaisin kun vauva aloittaa imemisen uudelleen.

Kun lapsi ei enää aloita imemistä uudelleen, hän on kylläinen. Vaikka pulloon jäisikin vielä tilkka, sitä ei tule enää tuputtaa lapselle. Muista ettet pyöräytä pullontuttia vauvan suussa, se aiheuttaa uuden imemisrefleksin mille vauva ei voi mitään. Imettävää äitiä lapsi mitä ilmeisimmin purisi jos yrittäisi tarjota vielä lisää rintaa.


Bottle feeding in sidelying

Ennen tätä tiesin pulloruokinnasta vain sen mitä olen nähnyt. Vauva makaa sylissä tai napottaa sitterissä. Mieleeni ei edes tullut, että pullonkin kanssa voisi syöttää kylkimakuulla.

Lapsi on kyljellään, pää hieman ylempänä kuin jalat. Lapsi ei ole millään tavoin kippurassa kuten istuessaan, täten vatsaan ei muodostu ylimääräistä painetta mikä voi auttaa takaisinvirtaukseen.


Ja tässä taas kohta kohdalta neuvot kyljeltään syöttämiseen.



Asentona tämä on hyvin samankaltainen kuin rinnalla, aspiraation vaara pienenee, vauvan on helpompaa sovittaa yhteen imeminen, nieleminen ja hengittäminen, sekä asento tukee keskilinjan löytämistä. 

Alla olevassa videossa näytetään myös kuinka syöttämistä rytmitetään nostamalla ja laskemalla pulloa sivuttain. Tässä myös näytetään kuinka asentoa saa mukavasti muutettua niin, että syöttötapa soveltuu myös refluksilapselle.


Kun oppii tuntemaan oman lapsensa, huomaa myös millainen hänen syömisrytminsä on, milloin on aika vaihtaa asentoa tai röyhtäyttää.

Omana lisänä tässä muistuttaisin että pulloillessakin voi hyödyntää ihokontaktia, joka mm. virkistää vauvaa. Ja pulloruokintaa toteutetaan yhtälailla lapsentahtisesti kuin imetystäkin.

Päivitetty 22.10.2015

Lähteet:
La Leche League International. 2005. The Breastfeeding answer book.
Riikka Ikonen. 13.10.2015. Vauvantahtinen pulloruokinta -esitys. Helsinki.

Imetystä maailmalla: Kiina

Blogin ulkoasu alkaa hiipiä kohti kesää. Samaan aikaan julki-imetys tulee helpommaksi kun vaatekerrosten tarve vähenee. Kaikkialla se ei kuitenkaan ole itsesään selvää tai helppoa. Välillä tarvitaan mahdollisimman selkokielisiä muistutuksia ylipäätään siitä, että imetys on se luonnollisin ratkaisu.

Tässä nyt Unicefin julkaisema video Breastfeeding. It's natural. Video on suunnattu Kiinaan, jossa ongelmia aiheuttavat paitsi perinteiset uskomukset ja väärinkäsitykset myös erittäin voimakas korvikkeiden markkinointi. Alle 6kk:n ikäisistä lapsista vain noin 28% sai enää rintamaitoa. Suomessa tämä lukema on ollut 60% tienoilla, vaikkakin täysimetettyjä 6kk:n ikään asti onkin vain 1% (2005).


Unicef ja National Centre for Women and Children’s Health ovat käynnistivät 2013 kampajan 10m2of Love, tarkoituksena on järjestää tiloja imettäville äideille kauppoihin ja muihin julkisiin rakennuksiin. Tavoitteena on mm. parantaa äitien mahdollisuuksia jatkaa imetystä myöskin töihinpaluun jälkeen.

Olisipa muuten edistyksellistä jos meilläkin olisi yleisesti selvästi omat tilat lapsen ruokintaan, kuin että äidit lämmittävät korviketta tai imettävät vessatilojen vieressä, vain kuppainen väliverho näköesteenä. Se kun ei vielä poista ääniä ja hajuja vessojen puolelta.

Videon lopusta on tuumattava sen verran, että meidän oloihinhan tämä ei sovellu, meillä ei ole muotivillitystä, että korvikeruokinta olisi hienompaa tai parempaa, kiitos siitä kuuluu varmastikin Korvikekoodille.

Ja sitten muiden lähteiden pariin mitä ylipäätään Kiinasta ja paikallisesta imetyskulttuurista on uutisoitu:

2008 4-month-old girl, daughter of dissidents, under house arrest
Viranomaisten toimesta pienen vauvan lapsentahtista imetystä on rajoitettu vaarantaen lapsen kehityksen.

2008 Kannanotto kiinalaisen imetysaktivistin imetyksen puolesta
Myös Imetyksen tuki Ry on aikanaan ottanut kantaa ylläolevaan tapaukseen.

2008 Kiinan maitoskandaalin uhreille luvassa korvauksia
Vieläkin tuoreessa muistissani on tämä katastrofi kun korvikkeita oli jatkettu melamiinilla jota käytetään muovin valmistuksessa. Seurauksena ainakin 6 lasta kuoli ja lähes 300 000 lasta sairastui. Lopputulemana yritykset maksoivat korvauksia ja ilmassa leijui ainakin yhdelle meijerinomistajalle kuolemantuomion uhka.

2013 Rintamaidosta hitti Kiinan rikkaiden keskuudessa
Tämän artikkelin otsikko kuulosti hyvältä, "jes rintamaitoa arvostetaan." No menihän se melkein niin, paitsi että rintamaitoa havittelevatkin aikuiset, terveyttään edistävät ihmiset.

2013 Breastfeeding In China: Officials Promote Practice By Tightening Rules, Citing Infant Formula Risks
Maailman keskiarvo imetyksessä on 40%, Kiinan viranomaiset ovat ilmoittaneet pyrkivänsä 28:sta 50:een prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Korvikemarkkinat taas ovat kasvattaneet osuuttaan 1 miljardista 9 miljardiin vuosien 2002-2013 aikana.

Jos näistä tiedoista mitään voi päätellä hoitotyön kannalta, vastaan varmasti tulee aikanaan  hyvin erilaisista lähtökohdista kotoisin olevia äitejä ja perheitä, jotka tarvitsevat vielä enemmän tukea ja sitä oikeaa tietoa jotta voivat tehdä valintansa asianmukaisen tiedon pohjalta. Silti mietin, kuinka suomalaisen terveydenhoitajan sanomiset voisivat voittaa tiedon joka on tullut oman kulttuurin uskomuksista ja johon on itse hyvin vahvasti kasvanut. Ehkä siinä kohtaa on hyvä ottaa tukiäidin asenne, jos koko sanoma ei kelpaa, ehkä sieltä jotain tarttuu kuitenkin evääksi matkan varrelle.

Lähteet:
Imetyksen edistäminen Suomessa 2009-2012
THL: Korvikekoodi
Kolanen, H. 2012. Maahanmuuttajaäitien imetys. Vaasa


Tämän synkistelevän aiheen jälkeen jaksankin taas paneutua pulloruokintaan, sen osalta on tullut taas jotain (minulle) uutta vastaan, keinoja kuinka pienentää kuilua pulloruokinnan ja imetyksen välillä. Niistä opeista tuli ihan hyvä mielikin.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sekaruokinta vuonna 1939




Huom, tämä teksti on vain kurkistus menneeseen, näitä ohjeita ei tule käyttää lastenruokinnassa!

Ei ole vain tätä päivää, että lapset ovat kieltäytyneet rinnasta, mutta Ylpön ajatus on ollut että lapsi kyllä syö rintaa jos siellä on jotain mitä imeä. Myöskin ajatus että jossain vaiheessa rinta on tyhjä, oli voimissaan. Jos lapsi oli jo 3-4kk vanha kun olisi ollut tarve pullolle, Ylppö kehoitti sekaruokkimaan lasta lusikalla. Tällöin ei tarvinnut laittaa rahaa imukkeisiin, keitellä ja pitää puhtaana niitä. ”Useasti täytyy äidin jo muutama viikko syntymän jälkeen lähteä työnansiolle kodin ulkopuolelle. Tällöin on välttämätöntä korvata muutamia rinta-aterioita maitoseoksilla.”

Tämän riskinä oli että lapsen suoli ärtyi ja vauva sai ripulin. Tätä estääkseen äidin tuli lypsää maitoa talteen ja sekoittaa sitä maitoseokseen. Imettäessä äidin oli hyvä syöttää kummatkin rinnat samalla kertaa lapselle.

Kun puhutaan keinoruokinnasta, lehmänmaito oli parempaa kuin vuohenmaito. Jälkimmäisen kerrotaan johtaneen imeväisen vähäverisyystiloihin ja riisitaudin vaara oli todennäköisempi kuin lehmänmaidolla ruokittaessa. Vuohenmaito tuli kyseeseen vain jos lapselle ei ollut todellakaan tarjota rintaa tai  lehmänmaitoa. Sen sijaan parasta olisi ollut tamman tai aasinmaito, joka on koostumukseltaan lähempänä äidinmaitoa. Meidän oloissamme kuitenkin lehmiä oli kutakuinkin joka pitäjän nurkilla ja paremmin saatavilla kuin tammoja, joten lehmänmaidon käyttö vakiintui. Olen muutama vuosi sitten ohimennen lukenut jonkin koosteen, että tammanmaidon hera-kaseiinipitoisuudet muistuttavat paljon läheisemmin ihmisen tuottaman maidon suhteita kuin lehmänmaito (ks. teksin loppuosa).

Lehmänmaito oli tärkeää keittää. Se lypsettiin navetassa, kaadettiin astiasta toiseen, sillä oli monta käsittelijää ja lopulta keittäen maidosta tuhottiin vielä joitain ainesosia. ”Vitamiiniainesten” uupuminen kohotti taas riisitaudin riskiä. Tämän vuoksi puutetta korvattiin mm. appelsiini- tai sitruunamehulla tai porkkanoista tai lantuista survotulla mehulla. Kesäaikaan hedelmät voitiin korvata kotimaisilla marjoilla.

Lehmänmaidon kaseiinia kutsutaan kirjassa juustoaineeksi, joka lapsen vatsan suolahappojen vuoksi sakkautui ja muuttui isoiksi, vaikeasti sulaviksi möhkäleiksi lapsen suolessa. Vedellä lantraamisen sijaan olikin parempi miedontaa lehmänmaitoa kauralimalla, vehnäjauhokeitolla, riisilimalla, ohraliemellä etc. koska kokemuksen mukaan lapset sietivät tätä paremmin. Miedontaminen kuitenkin teki lehmänmaidosta laihempaa ja seoksen ravintopitoisuus ei ollut tarpeeksi suuri lapselle. Joten tätä korvattiin lisäämällä sokeria. 

Yksi ohje liki äidinmaidonkaltaiseen seokseen kuului näin:

  • ½ litraa maitoa
  • ½ litraa kauralientä
  • 50g maitosokeria


Tämä olisi likimain kuin äidinmaitoa, rasvapitoisuus vain hivenen alhaisempi, joten lasta pitäisi syöttää hieman runsaammin jotta äskensyntyneen tai nuoren imeväisen ravinnontarve tyydyttyisi.

Ja kuinka näitä limakeittoja tehtiin?
Litraan vettä sekoitettiin n. 3rkl kaura-, ohra- tai riisihiutaleita tai suurimoita, seosta keitettiin kymmenisen minuuttia ja sitten se siivilöitiin.

Koska kyseessä oli kuitenkin taloudellisesti niukat ajat, maitoseoksen ohjetta voitiin vielä rukata...
”Äidinmaidon sokeri on maitosokeria. Maitosokeri on kuitenkin verraten kallista ja kokemus on osoittanut, että voimme sen täysin ja ilman mitään haittoja lapsen kehitykselle ja ruuansulatukselle korvata tavallisella keittosokerilla.” Ja jotta tämä ei olisi liian simppeliä, osan sokerista saattoi korvata vitamiinipitoisella, puhtaalla hunajalla.

Maito-kauralima-sokeri-seoksella lapsi pärjäsi ensimmäiset kolme kuukautta. Sitten oli aika vaihtaa kauralima vehnäjauhovelliin (1l vettä ja n. 50g vehnäjauhoja).

Lainaan suoraan esimerkit lasten aterioista ennen vuoden ikää.

  • 6-9kk: 4 ateriaa joiden suuruus on noin 2dl. Tästä 2/3 on maitoa, 1/3 vehnäjauhokeittoa ja 40g sokeria koko päivän aikana. Lisäksi yksi ateria joka sisältää 200-300g perunasosetta kera keitetyn munan tai kalan. Lisäksi tuoretta hedelmää kuten raaputettua omenaa.

  • 9-12kk: 1 ateria; 2dl kokomaitoa johon survottu vehnäkorppuja. 1 ateria, 200-300g peruna- tai porkkanasosetta kera kalan tai munan. 1 ateria 2dl hedelmäsoppaa, 1 ateria 2dl vehnä- tai mannasuurimopuuroa ja tuoretta hedelmää.

Arvo Ylppö varoittaa, että äitien ihannoimat pyöreät, lihavat ja raskaat pallerot (lapset), eivät ole ylpeyden aihe, vaan nämä lapset ovat tulosta liiallisesta syöttämisestä ja ovat suuremmassa riskissä sairastua eri tauteihin.

Kirjassa kerrotaan kuin sanomalehdissä mainostetaan erilaisia jauho-, maito- ym. ruokaseoksia, joidenkin tehdastuotteiden väitettiin pystyvän jopa korvaamaan äidinmaidonkin. Ylppö toteaa napakasti että nämä tuotteet ovat turhia terveen lapsen ruokinnassa. ”Kerrassaan paikkansapitämätön, jopa vaarallinen on väite, että jokin tietty maito- tai jauhoseos täysin kykenisi korvaamaan äidinmaidon.” Ja tämä tuohtumus päätyy muistutukseen että maitoseokset ovat hätävara kun muuta ei ole tarjolla.

Jos lapsen painonnousu ei ollut kuitenkaan toivottua, vaihtoehtoina oli korvata vehnäjauhot ohra-, kaura- tai maissijauhoilla tai mallasmehulla.

Keinollisesti, 5 kertaa päivässä ruokitun lapsen ei tarvinnut saada yöllä ruokaa. Vatsalaukku saisi levätä pidemmän ajan. Lapsen suolisto käsitteli noin 200g annoksen noin kolmessa tunnissa, joten ruokintavälien oli hyvä olla 3½ tuntia. Tämä myös jotta vatsalaukku ei venyisi liikaa, veltostuisi ja aiheuttaisi vatsakatarria, oksentelua ja muuta haittaa. 

Ylppö kertoo tavanneensa usein 5-6kk vanhoja lapsia jotka ovat pärjänneet neljällä aterialla päivässä, viimeinen ruoka on tarjottu 16-19 aikoihin.

Pulloruokinnan oli tapahduttava nopsaan, jos lapsi asui pullolla, hän sai myös runsaasti ilmaa. Tätä myös puolsi laskukaava, että lapsen imiessä yhtä rintaa 15min, hän sai 200g äidinmaitoa. Jotkut lapset olivat kuitenkin hitaampia ja ruokinnan voitiin antaa kestää vähän pidempään. ”Mutta sopimatonta on kuitenkin syöttää lasta yhteen mittaan 20 minuuttia pitempää aikaa, oli sitten kysymys rinta- tai pulloruokinnasta.”

Pulloa oli pidettävä koko ruokinnan ajan kädessä. Tuohon aikaan ei pahemmin hössötetty läheisyydestä, vaan käytännön syistä liinaan tuettu pullo luiskahti usein pois paikoiltaan ja juomat valuivat hukkaan. Tai kumi-imuke meni liian syvälle lapsen suuhun aiheuttaen oksennusreflektin, ruoan päätymisen henkitorveen ja lopputulemana oli ankarat yskänpuuskat.

Ensimmäisen ikävuoden loppupuolella saatettiin aloittaa myöskin lihat, mutta niillä ei ollut verrattain niin kiire.

Loppuun voisin todeta omia mietteitäni tästä. Ensinnäkin pullolasten pitkä ruokailuväli illasta aamuun, etenkin jos viimeinen ateria oli kuuden maissa, voin vain kuvitella mitä sen ikäisen verensokeritasolle tapahtui ja kuinka lapsi varmastikin nukkui koko yön syvästi kun ei muuta jaksanut. Pelottavaa. Mutta tuona aikana on toimittu sen ajan tietämyksen valossa, mitä lie meidän tämän päivän tavoista taivastellaan vuosikymmenten päästä.

Nykyään hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille, koska hunaja voi sisältää Clostridium botulinum bakteerien itiöitä. Alle vuotiaan suolistossa nuo vielä voivat elää ja aiheuttaa lapselle vakavan myrkytystilan.

Vuosina 1940-41 arviolta 1000 lasta kuoli äkilliseen ripuliin. Yhtenä hoitokeinona tuolloin oman perimätietoni mukaan oli mm. mustikka ja äidinmaito (jonka arvoa oli jo poljettu hyvän aikaa).

Ja löysin nyt ainakin yhden työn johon on samaan taulukkoon vertailtu ihmisen, lehmän ja tammanmaitoa pitoisuuksineen. Hevostutkimuksen infopäivä: Tammanmaidon koostumus 2011 sivu 5, lisäksi koosteen lopussa tuloksena on myös että tammanmaito muistuttaa rasvahappokoostumukseen läheisesti äidinmaitoa.


Tämän lähteen tiedoissa oli myös, että vuonna 1946 Lastenklinikalla tammanmaitoa oli käytetty menestyksekkäästi vastasyntyneiden ruokintaan kun äidinmaitoa ei ollut saatavilla.

Mielenkiintoista, vaikka minulla nyt ei olekaan muita lähteitä joista tarkastaa näitä tuloksia ja verrata tietojen paikkansapitävyyttä.

Mutta olipahan mielenkiintoinen kurkistus lisäruokinnan historiaan. Nämäkin huomiot ovat vain Ylpön kirjasta, uskon että tuona aikana on ollut muitakin koulukuntia lastenhoidossa ja niistä sitten aikanaan lisää jo moisia löydän.

Seuraavalla kertaa voisin vaihteeksi palata tähän aikakauteen, taas on tullut hurjasti opittua ja sitä tietoa haluan seuraavaksi käydä läpi. Synnyttäjien ja imeväisten hoitoon 1960-luvulla palaan toisella kertaa.